Unessa.net : Arki : Menneet :

Perjantai, 23.2.2001

Jostain kummallisesta syystä Salla saa mut edelleen itkemään. Mä en ymmärrä, tai halua ymmärtää, sitä miten joku voi olla niin etäinen ja kylmä kaiken sen jälkeen mitä on yhdessä koettu. Olen niin suunnattoman kateellinen Veeralle ja hänen eksälleen kun he tulevat toimeen niin hyvin keskenään. Hänelle en edes ole mustasukkainen kun tiedän että heidän välillään kaikki on erilaista.

Joskus aikanaan kun keskustelimme tästä kaikesta Sallan kanssa, hän oli aina kirkkain silmin vannomassa että aina pysytään ystävinä jne. Empä tiedä. Tuollaisesta ihmisestä ja ystävästä en haluaisi kyllä luopua, vaikka parisuhteesta ei sitten tullutkaan mitään. En ymmärrä mitään järkevää syytä sille, miksi niin pitäisi tehdä vaikka eihän näissä asioissa muutenkaan järjellä paljon sananvaltaa ole. Tuntuu vaan siltä, että repisin itseltäni irti oikean käteni jos unohtaisin Sallan kokonaan.

Elämä jatkuu, sille ei voi mitään. Tämä asia ei luonnollisestikaan ole minun päätettävissäni, joten turha sitä kai sen enempää murehtia. toivon että hänen uusi miesystävänsä osaa arvostaa naistaan ja on hänelle sellainen ystävä kuin ystävän tulee olla. Minä en koskaan ole osannut olla hyvä muussa kuin sydänten särkemisessä ja se nyt ei ole kovinkaan mairitteleva meriitti.

Särkyneet sydämet koskettavat muuallakin. Kuulin aamulla, että yksi hyvä ystäväni on ajautunut ongelmiin oman kihlattunsa kanssa. Ikävää. Kaiken tämän rulianssin jälkeen en osaa enää tuollaisista uutisista löytää yhtään hyvää puolta, vaikka useat niin näkevätkin. Tunnen lähinnä suurta sympatiaa kumpaakin osapuolta kohtaan, tuollainen kokemus sattuu todella paljon. Onneksi koko elämä ei ole pelkkää aallonpohjaa, se nousukausi ja aallonharja tulee kyllä aikanaan.

Ulkona on taas perkeleellisen kylmä. Aamulla oli ollut 20 astetta pakkasta ja niihin aikoihin kun meikäläinen heräsi asteita oli vielä 12 pakkasen puolella. Tuosta nopeasti laskettuna voi helposti päätellä, että lämpötila on siis noin 40 astetta liian kylmä siihen optimilämpöön, jossa viihtyisin. Sitten kun ajatellaan asiaa vähän pidemmälle, niin eihän täällä ole koko vuoden aikana montaakaan sellaista päivää että olisi riittävän lämmin. Tätä yhtälöä olen ihmetellyt jo todella kauan. Jos joskus saan tilaisuuden, niin muutan lämpimään maahan tai ainakin hommaan sellaisesta maasta toisen asunnon itselleni. Prkl.

<< mennyttä elämää