Unessa.net : Arki : Menneet :

Sunnuntai, 25.2.2001

Tietokoneharrastukseni alkoi joskus 80-luvulla, kun isäni toi töistä tullessaan minulle tietokoneen. Kone oli siihenkin aikaan jo vähän vanha, se oli 8088 prosessorilla varustettu PC, jossa oli kaksi lerppuasemaa, sekä vihreä-musta näyttö.

Muistan hyvin sen hetken, kun menimme paria päivää myöhemmin erääseen turkulaiseen tietokoneliikkeeseen hakemaan koneeseen käyttöjärjestelmää. Olin hakenut kirjastosta jonkun aihetta käsittelevän kirjan, josta opein koko homman idean, sekä muutamat ensimmäiset MS-DOS käskyt. Kyseisestä opuksesta kävi ilmi, että tietokone tarvitsee toimiakseen käyttöjärjestelmän, joka ladataan sen muistiin aina käynnistyksen yhteydessä - sellainen pitäisi siis saada.

”MS-DOS 3.3”

Menimme tuohon tietokonekauppaan ja tiedustelimme käyttöjärjestelmää tietokoneeseemme. En muista tarkkaan käytyä keskustelua tai tapahtumia, mutta muistan kuinka myyjä myi meille laatikollisen 5,25” lerppuja ja kopioi niistä kolmelle (tai kahdelle) levylle käyttöjärjestelmän ja kirjoitti levyjen päälle MS-DOS 3.3. Olin siis saanut ensimmäisen käyttöjärjestelmän tietokoneeseeni kopioituna. Siis piraattiversiona.

Ei sitä siinä vaiheessa edes ymmärtänyt, että mitä eroa on ohjelman ostamisella ja kopioimisella, huomio kiinnittyi ainoastaan siihen, että sillä käsissä olevalla mustalla lerpukalla pystyi saamaan sen pöydän nurkassa odottelevan koneen henkiin. Siistiä! Myöhemmässä vaiheessa kun ohjelmien ja tiedostojen kopioiminen tuli tutuksi ja asioita rupesi ymmärtämään, silloinen tietokonekauppiaan käyttäytyminen vaikutti varmasti omaan moraaliin tietokoneohjelmien ja pelien kopioimisen ja levittämisen osalta.

Kun vanha ja raihnainen PC tuli vähitellen tutuksi, oli tietysti luonnollinen jatkumo ruveta kaipaamaan uudempaa ja tehokkaampaa konetta. Ollessani viidennellä luokalla koulussa, sain huoneeseeni unelmien täyttymyksen, 386 - prosessorilla varustetun PC:n, jonka sydän sykki 33Mhz taajuudella. Koneessa oli järisyttävät 8Mt muistia, 125Mt kovalevy sekä 14” SVGA näyttö. Kone oli kertakaikkiaan uskomattoman hieno ja nopea. Saimme sen edullisesti eräältä tutulta, joka piirsi työkseen AutoCADilla, joten koneita piti vieä siihen aikaan vaihtaa kuin sukkia...

Uuden tietokoneen myötä kehiin astui Windows ja sen myötä monta uutta ulottuvuutta. Pikkuhiljaa pelien sijasta kiinostus alkoi siirtymään kohti ohjelmointia ja koneen sisuksia. Huomasin pian, että tietokoneiden sielunelämä, niin ohjelmoinnin kuin hardwarenkaan osalta ei ollut minun alaani. Kiinnostuin grafiikasta ja sen eri muodoista ja pian kuvaan astui myös iso I, eli Internet.

Kun sain ensimmäisen modeemini, avautui taas eteeni aivan uusi maailma. 2400 baudisella (vertailun vuoksi mainittakoon, että nyikyinen kännykkäni siirtää dataa 14400bbs) vauhtihirmulla seilasin suomen purkkimaailmassa, tapasin uusia ihmisiä ja aloitin uuden elämän. Elämän verkossa. Siirryttyäni yläasteelle, Internet oli käsite, josta tiesivät vain yliopistojen kasvatit sekä tietokonealan pioneerit ja nörtit. Yläasteen ATK-tunneilla pääsimme tutustumaan FreeNet -järjestelmään, joka on edelleenkin toiminnassa oleva internetin esiaste.

Viimeiset muutamat vuodet ovat tuoneet tietokoneet ja internetin kaikkien ihmisten tietoisuuteen ja minusta on tässä välissä muokkautunut henkilö, joka inhoaa kaikkea pientä ja liikkuvaa ja yrittää kaiken tämän sekasotkun keskellä pitää kiinni standardeista ja tehdä surffailemisen mukavammaksi edes pienelle osalle netinkäyttäjistä.

Tietokoneissa minua kiehtoo edelleenkin niiden järjestelmällisyys ja tarkkuus. Tietokoneella asiat voi järjestää aina millin tuhannesosan tarkkuudella ja pienimmätkin erot tulevat aina esiin. Tietty mystiikka ja henki huokuu edelleenkin Linux-konsolin mustalla taustalla vilkkuvasta kursorista, joka saa mielikuvituksen hapuilemaan toisia maailmoja.

Tänäänkin päivääni on piristänyt tietokoneet, sekä niiden avulla käyty kommunikaatio muiden ihmisten kanssa. Kaikki olisi silti vielä vähän paremmin jos Veera olisi täällä...

<< mennyttä elämää