Unessa.net : Arki : Menneet :

Keskiviikko, 28.3.2001

Viimeiset muutaman päivää ovat koskettaneet syvästi. En osaa oikein selittää mitään, mitenkään. Jollain hassulla tavalla Veera on aistinut saman asian, saamani tekstiviestit kertovat paljon enemmän kuin 160 merkkiä kerrallaan. Hän sanoi tuntevansa haikeutta. Se lienee hyvä sana kuvaamaan sitä onnellisuutta hipovaa tilaa, johon olen viime päivien aikana itseni saattanut.

Ensin halusin tavata Sallan, koskettaa häntä ja tuntea hänet taas lähelläni. Soitin, ja aika tuntui pysähtyneen hetkeksi kun ymmärsin että olen nyt valmis päästämään irti. Ymmärsin, että en halua jatketta menneisyydelle vaan haluan päästä takaisin siihen harmoniaan jossa kerran olin. Haluan päästä lähelle itseäni.

En ehtinyt soittaa tai kirjoittaa Veeralle, sain tekstiviestin. En ollut puhunut tai kirjoittanut asiasta mitään, kenellekään, mutta silti viesti oli sisällöltään kuin vastaus sille mitä olin aikeissa sanoa. Kaikki on niin abstraktia, kielikuvat eivät valota totuutta tarpeeksi.

En edes halua ajatella sitä, mihin tämä kaikki johtaa. En halua ajatella asioita siltä kantilta, että miten käy nyt tai mitä tapahtuu huomenna. Asiat etenevät omalla tahdillaan ja ratkaisuja asioihin syntyy sitä mukaa kuin uusia ongelmiakin. Tunnen ongelmaksi nyt sen, että missään vaiheessa nykyistä elämääni tunteet ja arki eivät kohtaa toisiaan. Ajan mittaan asioille voi tietysti tehdä kaikenlaista, mutta mitä te sitten loppujen lopuksi vaikuttaa? Tulenko ikinä pääsemään harmoniaani takaisin?

Itsekeskeistäkö? No mitä muuta odottaa päiväkirjalta. (Jota varsin valheellisesti täytyy päiväkirjaksi näköjään nimittää, vaikka todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta.)

Yritin tänään saada jotain selkoa tuohon muuttamisjuttuun. Vähän ongelmallista selvitellä jotain lopputarkastuksen ajankohtaa isännöintitoimiston kanssa, jonka asiakirjat ovat aina sen henkilön huoneessa joka ei koskaan ole paikalta ja toisaalta sen vanhan asukkaan kanssa, joka on sananmukaisesti niin vanha, että ei välttämättä ymmärrä asioita enää entiseen tapaan... Toivottavasti saan edes maanantaina ne tavarat muutettua.

Hesarin kuvaaja kävi tänään sitten kuvaamassa mut Cosmicissa. Oli kuulemma hoidellut Aijan ennen mua. Ja taas oli tyttönen kuulemma ollut ihmeissään siitä että miten olin voinut häntä suositella. Heh. Ketä minä nyt sitten olisin suositellut? Enhän edes seuraa aktiivisesti mitään elämääkin tylsempiä ns. päiväkirjoja, Aijan saitti on sentään ihan oikeasti mielenkiintoinen.

Vietin myös loppuillan kosmarissa. Juteltiin niitä näitä Sepon, Mikon ja tämän naisihmisen jonka nimeä en koskaan muista kanssa yömyöhään.

Tovottavasti näen Veeran huomenna tai perjantaina. Varmaan perjantaina. Haluisin tosissani tietää mitä se ajattelee kaikesta tästä, olenko lukenut häntä ihan väärin vai onko hänelläkin kenties samanlaisia (sekalaisia ja haikeita) ajatuksia pää täynnä. Kai se siitä sitten selviää, toivoisin näin.

<< mennyttä elämää