|
Unessa.net : Arki : Menneet :
Sunnuntai, 8.4.2001 Heräsin joskus yhdeksän maissa ja jatkoin nukkumista. Heräsin uudelleen klo 11.20, lukaisin meilit nopeasti ja kävin hakemassa kännykän takin taskusta jonne se oli näemmä unohtunut yöksi.
Kolmen minuutin ohjelmistoon kuului tosi nopea parranajo, vaatteiden päälle kiskominen, parin leivänkannikan syöminen ja kameravehkeiden kokoaminen. Siinä jossain välissä tuli vielä virpojiakin kyläilemään. Juuri parhaaseen mahdolliseen aikaan siis. Veera hoisi homman kuitenkin kotiin ja kaikki meni hienosti. Olin paikan päällä vain 9 minuuttia myöhässä, ilman Veeraa niinkuin yleensä. Se yhdeksän minuuttiakaan ei juurikaan tuntunut missään, kaikki oli muutenkin ihan sekaisin. Itse pileet meni ihan mukavasti, siellä oli paljon mukavia ihmisiä ja ystävällinen ja lämmin tunnelma. tutustuin muutamaan henkilöönkin siellä, päällimmäiseksi muistiin jäi (yllätys sinänsä) kolmannen omistajan, eli Ekin kaunis tytär. Tulimme juttuun ihan hyvin, ehkä olosuhteiden pakosta sillä siellä ei paljon ketään muutakaan ollut kenelle olisi voinut mitään puolipakollista ja aina niin typerän leikkisää juttua heittää. Puhuimme aiheesta myöhemmin illalla Markuksen kanssa puhelimessa. Nämä lyhyet, vain pienen hetken kestävät tuttavuudet tekevät elämään juuri sellaista väriä kuin siinä pitäisikin olla. Pitää hauskaa niin kauan kuin sitä kestää ja sen jälkeen jatkaa eteenpäin. Tosin tämä esimerkki ei tietystikään sovi kyseiseen tilanteeseen kovin hyvin, mutta kuitenkin. Pääsin ajoissa kotiin ja muistin taas kerran sen, minkä olin unohtanut jo vaikka kuinka monta kertaa. Pahuksen RCA-johdon koneen ja stereon väliltä. Miten voi kuunnella mpeg-leffojen ääniä ilman mitään vehjettä, joka olisi kytketty äänikorttiin? Noniin. Ei mitenkään tietysti. Yllätin itseni ja päätin mennä hakemaan sen johdon toimistolta pyörän kanssa. Niinpä pyöräilin toimistolle ja takaisin. Se oli itseasiassa tosi hauskaa. Pyöräileminen on paljon hauskampaa ja vauhdikkaampaa kuin muistinkaan. Se on todella hyvä korvike moottoripyörälle näin köyhänä opiskelijana kun ei sellaiseen autuuteen ole rahaa... =) Loppuilta kuluikin sitten telkkarin ääressä ihan vaan rentoutumisen merkeissä. Se oli itseasiassa ihan hyvä tapa rentoutua, katsoin The Beach leffan ja unohdin muun maailman. Terveellistä sanon ma. Ennenkuin kampesin itseni tähän koneelle katsoin tuota ihme oksaa, joka oli hassusti koristeltu. Se on tarkemmin katsottuna tosi hieno - toivottavasti Veera antoi niille muksuille paljon karkkia. Hienoa että joku on jaksanut nähdä tuollaisen pienen asian eteen niin paljon vaivaa... Tämä saitti on vähän samanlaista käsityötä. Se on käsityötä mulle, vaikka ei ehkä muille. Yksi pieni muistutus siitä, että pienellä mutta ahkeralla työllä voi saada paljonkin aikaan.
|
18
puhelua tullut, 3 uutta numeroa. Hienoa. Kuuntelin viestit, sain kuulla että
Harryn 50-vuotispäivät alkavat kello 12 eikä kello 18 kuten olin
tähän asti luullut. Hienoa.