Unessa.net : Arki : Menneet :

Sunnuntai, 15.4.2001

Eilinen meni jotenkin haikean tunnelmallisissa merkeissä Veeran kanssa. Oltiin vaan, katsotiin leffaa ja oltiin vaan. Veera ei osannut tehdä juurikaan muuta kuin itkeä, minä en osannut edes itkeä.

Tänään aamulla se ensimmäinen ero sitten tuli. Se meni ehkä paremmin kuin olin kuvitellut. Vaikka ilma oli täynnä sellaista yliherkkää, pakonomaista tunteiden pingotusta , mitään kummallista ei silti tapahtunut.

Lähdin vähän puolen päivän jälkeen palauttamaan lainavideota Makuuniin ja samalla katsastamaan päivän hesaria. Josko se tänään sitten olisi julkaistu jo... Ensinnäkin ulkona oli jo sentin verran räntää maassa ja ilma oli hyytävän kylmä ja sateinen. Kun sain auton käyntiin, siitä katkesi kaasuvaijeri ja kone rupesi huutamaan kuin sirkeli. No. Ei siinä mitään. Reippaana poikana kävelin (tottakai vittuuntuneena) takaisin kämpille, otin pyörän avaimen, pistin leffan takin alle ja poljin itseni sinne Koivulaan.

Perille päästyäni paljaat käteni ja korvani olivat jo aivan jäässä. Kolautin leffan tiskille ja kävelin Ärrälle hakemaan sitä Hesaria. No eipä tänään sitten tietenkään mitään lehteä tullut, joten jäin ilman sitäkin. Takaisin kotio.

Koko loppuilta on mennyt ihan kummallisesti horroksessa. Unessa. Taidan vähitellen taas ymmärtää sitä, mitä tämä yksinäisyys loppujen lopuksi onkaan. Aika kurjaa on se.

Jälkiviisaus on aina ollut kivaa. Lyhyesti mietittynä, mitä porukoille tapahtui tupareissa ja sen jälkimainingeissa:
Kaiffarit, elikkäs Lapa, Matkala ja Olli selvisivät kotipizzn kautta kaupungille ja sieltä kotiin. Ei taaskaan mitään ihmeellistä. Olivat kiusanneet Sallaa tekstiviesteillä ja pommituksilla, mutta muuten.
Muusa ja Manwe näyttivät onnellisilta yhdessä. Se on aina mukavaa tietää että edes joku on onnellinen. Manwe sai mun Linuxpurkin taas toimimaan. Mahtavaa!
Markus tutustui neiti kuolemaan ja jälkimmäinen ymmärsi lopultakin Myyrän eli TheMolen olevan Markus eli mies. Kerroin Markuksen puhelinnumeron Annille sillä seurauksella, että tänään irkissä tämä ihmettelee jotta miten kummassa se saa jostain oudosta numerosta tekstiviestejä...
Anni kuunteli urhoollisesti kaikkea enemmän ja vähemmän viisasta melkein koko loppuillan kun mulle jäi jonkinasteinen avautumisvaihde päälle. Hän toimi myös varsin hyvin juoppokuskin virassa. Nyt ne on menossa Markuksen kanssa leffaan. Ou nou.
Jenni ja Nuppi löysivät viinipullon lisäksi toisensa. Ainakin siksi illaksi. Niin. En tiedä löysikö Jenni sitä viinipulloa, mutta Nupille näytti ainakin maistuvan. Nyt ne on kummatkin sitä mieltä, että toinen saa tehdä aloitteen. Hajotkoon siihen.
Veera suuttui mulle tosissaan kuulemma ekaa kertaa. Samana iltana hän kuitenkin kirjoitti mulle ihastuttavan kirjeen, jossa selvitti ajatuksiaan minusta ja meistä.
Entäs minä sitten? Hairahduin heti alkuillasta sekoittamaan Veeran tuomaa, pahalta haisevaa, kirkasta vettä kokiseeni ja menin tapani mukaan sekaisin. Herkistelin Annille, Markukselle ja Tuukalle jotain mitä en enää (onneksi) muista, ja vietin helvetin hauskan illan kaikkien edellämainittujen seurassa.

Kiitos vielä kerran kaikille. Kivaa oli, se lienee pääasia.

<< mennyttä elämää