|
Unessa.net : Arki : Menneet :
Maanantai, 16.4.2001 Suuria tunteita, pieniä asioita. Ehkä nyt on taas aika miettiä kaikkea sitä mitä tällaisissa tilanteissa olisi syytä miettiä. Nuppi sanoi tänään bänditreeneissä, että Ville on nyt sen näköinen, että sillä on ollut suuria tunnekuohuja. Niimpä niin. Niin pienet asiat tekevät elämästä niin täydellistä. Opetin hänet pitämään puhelinta öisin auki. Opetin, että peitto kuuluu aina olla oikein päin. Hän oppi myös pitämään Ultra Bran musiikista, vaikkei sitä aina kehtaakaan myöntää. Matkamme varrella tapahtui niin paljon. En haluaisi unohtaa mitään, vaikka jotain jo unohtunut onkin. Sain tänään paljon tekstiviestejä ja paljon meilejä. Olen kuitenkin niin raivostuttavan pettynyt itseeni, että en halunnut vastata edes puoliinkaan niistä. Lukeminen ei näytä sujuvan ollenkaan ja sen kurssin matematiikkalisäke alkaa huomenna. Hävitin sen lapun, joten en tiedä missä se pidetään ja mihin aikaan. Täydellistä. Poljin tänään koivulaan kauppaan ja totesin, että se perkele ei vieläkään ole auki. Paskakauppa. No. Taas kerran jouduin polkemaan takaisin tyhjin käsin ja ennenkaikkea tyhjällä mahalla. Onneksi postilaatikossa oli jonkun kebab-paikan mainos, joka kuljettaa tälle alueelle kotiin niitä annoksia. Loistavaa. Soitin sinne ja tilasin tarjouksesta kaksi kebabbia ja juoman. (Siihen tuli kuljetus ja se juoman kaupanpäälle). Tunnin (!?) päästä sain syötävää.. ..tosin se vahva kastike oli tällä kertaa ihan oikeasti vahvaa. Syötyäni väkisin sen annoksen loppuun, oli ihan pakko mennä pesemään hampaat kun mikään ei tuntunut auttavan siihen poltteeseen. Uskomatonta. En koskaan ole maistanut mitään noin tulista ja minä sentään pidän kaikesta tuollaisesta. Söin nyt illalla sen toisen annoksen kun en malttanut odottaa huomiseen. Se ei enää tuntunut liian tuliselta. Markus neuvoi syömään maitoa tai suklaata päälle, se kuulemma auttaa. Söin suklaata kun sitä mulla vielä pari palaa oli jäljellä. Se auttoi. Hyvä. |
