|
Unessa.net : Arki : Menneet :
Keskiviikko 9.5.2001 Bussi pysähtyy liikennevaloihin. Katseeni kiinnittyy alapuolellani olevaan pieneen autonrämään, jonne on sulloutunut kokonainen perhe. Kuuma aurinko polttaa iholla, takapenkillä istuvat pienet lapset istuvat rauhallisesti paikoillaan ja mulkoilevät ympäröivää maailmaa. Aivan kuin he olisivat tottuneet istumaan kuumassa autossa. Perheen isä retkottaa etupenkillä ja pitelee puolihuolimattomasti sormillaan melkein loppuun poltettua tupakkaa. Äiti ja lapset hengittävät savua. Jono lähtee liikkeelle, pienen auton takaikkunan läpi näen valtavan koiran pään. Hattuhylly on saanut siirtyä koiran tieltä, näin kaikki perheenjäsenet mahtuvat samaan autoon. Äiti, isä, kolme lasta ja koira. Matka jatkuu taas. Uskomatonta, että joku voi polttaa tupakkaa autossa omien lastensa vieressä. Ymmärrän jos joku haluaa tappaa itsensä tupakalla, mutta en todellakaan ymmärrä sitä että joku haluaa vaarantaa lastensa terveyden tupakoimalla samassa autossa. Hulluja nuo suomalaiset. Veera olisi halunnut tulla yöksi, mutta halusin olla yksin. Haluan melkein aina olla yksi. En oikeastaan edes tiedä miksi, ehkä se on vaan helpompaa päästä lukuvireeseen kun ei ole mitään muuta ajateltavaa. Toisaalta on hirveän yksinäistä möllöttää täällä tyhjässä luukussa aina vaan yksin.
|
