|
Unessa.net : Arki : Menneet :
Maanantai, 14.5.2001 Alan päivä päivältä kuulostaa pahemmalta ja pahemmalta. Taitavat viimeiset päivät olla täynnä niitä urbaaneja vääryyksiä. Tänään oli jotenkin ällö päivä taas. Työkiireet painavat päälle juuri oikeaan aikaan nyt kun ei ole mitään muutakaan tekemistä. Pesisin käteni puhtaaksi tuosta koko hommasta jos voisin, mutta ei sitä voi. Toisaalta en varmaan niin tekisi vaikka voisinkin. Niinkuin Seppo sanoo, verkko on kutsumusammatti, ei tätä mistään rahasta tehdä. Toiset jaksaa ymmärtää sen, etten ole nyt käytettävissä, toiset ei. Olen henkisesti jo pitkän aikaa ollut varautunut ehkä paljon pahempaankin, mutta on ihan mukava huomata etten sittenkään ole sellainen henkilö jota ei voisi korvata. Nyt kun kaikki ovat kuukauden päivät kuunnelleet (kuulemma kamalaa) puhelinvastaajaviestiä, kukaan ei enää soittele. Mahtavaa. Toisaalta se ei ole yhtään mahtavaa. Yksinäisyys ympärillä jne. Olin lievän angstisessa tilassa kun tulin myöhään illalla kotiin, päivän pelasti taas ystävämme Miia, joka jostain kumman syystä jaksaa kirjoitella niitä megalomaanisen pitkiä meilejä edelleen. Kerroin Muusalle hänesta ja sain taas perinteisen ”et sitten yhtään kauempaa osannut hakea” kuitin. Ensinnäkään en ole hakenut (enkä välttämättä edes hakemassa) ketään ja toisekseen meilituttavan fyysisellä sijainnilla ei periaatteessa ole mitään merkitystä. Periaatteessa siksi, että onhan Veera ja Annikin periaatteessa meilituttavia, mutta niitä nyt sentään näkee joskus. Enivei. Verkko on kyllä hyvin merkillinen olento. Se tuo ihmisiä lähemmäksi toisiaan. On tämä maailma nykyään niin kovin pieni paikka.
|
