|
Unessa.net : Arki : Menneet :
Torstai, 17.5.2001 Aika menee kuin siivillä. Itseasiassa aika menee ihan samaan tahtiin kuin aina ennenkin, mutta minä menen kuin päätön kana. Suurimman kirjoitusvimman saan tyydytettyä Miialle meilaillessa, mutta silti harmittaa kun päivällä keksityt hyvät (?) ideat unohtuu aina siihen mennessä kun pääsee takaisin kotio.
Ocan mielestä kertaan samoja asioita uudelleen ja uudelleen. No tiettyjä juttuja sitä tulee kerrattua ihan luonnostaankin. Pääsykokeisiin lukeminen on tullut koettua jo kertaalleen, tosin viime vuonna yritin paljon vähemmän. Tänä vuonna siis vituttaa suuresti enemmän kun en pääse sisään. (Ei, en ole vielä ihan kokonaan luovuttanut). Mitäs muuta sitten kertaantuu? No yksinäisyys ja tyytyväisyys yksinäisyydestä menee ainakin sykleissä, se on ihan selvää. Välillä tuntuu ihan hyvältä olla yksin, välillä taas voisin antaa mitä tahansa toisen ihmisen lämmöstä ja läsnäolosta. On sitä varmaan paljon muitakin asioita, mutta turha kai niitä on miettiä. Tämä ei ole tyytyväisyyskilpailu, tämä on tylsää arkea. Olen vihdoin ja viimein kyllästynyt Adan ruokiin. SEOlla jaksoin käydä yli kolme vuotta, Adaan kyllästyin muutamassa kuukaudessa. Tai no.. en mä silleen kokonaan ole kyllästynyt, mutta aika paljon kuitenkin. En edes uskalla laskea kuinka monta kertaa olen siellä viimeisen kuukauden aikana käynyt, mutta lähes joka arkipäivä kuitenkin. Taitanee olla vähän liikaa... Opiskelu maistuu puulta enemmän kuin koskaan. Nyt en enää jaksaisi millään keskittyä edes tuntia tai kahta tuntia vaan ajatukset laukkaa kokoajan jossain muualla. Alitajuisesti sitä yrittää kokoajan keksiä kaikenlaisia mahdollisia tekosyitä ja esteitä taas lukemiselle, se on ihan hirveetä. Tiistaina jouduin ensimmäistä kertaa kevään aikana ihan tosissani pakottamaan itseni tuohon typerälle sohvalle, ottamaan kirjan käteen ja lukemaan. Ei siitä mitään tullut. Eikä tule. Ei tuolla tavalla. Pahus. Olin taas eilen Cosmicissa, tällä kertaa Annin seurassa. Tiistaina olin Ollin, Lapan ja Matkalan kanssa melkein tappiin saakka, eilen olin johonkin yhteentoista asti. Perkeles. Satun aina tuhlaamaan rahani ja aikani väärään aikaan, mutta olipa ainakin ihan hauskaa ei siinä mitään. Soittelin Pasillekin taas pitkästä aikaa, törmäilemme livenä viimeistään DBTL:n aikoihin. Great. Lueskelin vanhoja juttuja. Tekisi todennäköisesti hyvää jos lopettaisin kiireestä jauhamisen kokonaan. Joka toisella sivulla lukee että on kauhee kiire.. se on niin suhteellista muutenkin. Useimmiten sitä vaan tuntuu (niinkuin nyt), että on kiire muttei todellisuudessa kuitenkaan ole. Njoo. Whatever. Päätin tänään, että huomenna, lauantaina ja sunnuntaina luetaan ihan sikana. Niin paljon, että oksat pois! En ole saanut oikeastaan yhtään luettua tällä viikolla, kohta loppuu aika. Ville ottaa Nyt itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyy. -zap.
|
