|
Unessa.net : Arki : Menneet :
Sunnuntai, 27.5.2001 Keksin viimeyönä unissani hyvän ratkaisun tuon tyylitiedosto-ongelman ratkaisemiseksi. Unohdin sen kun heräsin. Lauantai meni pääosin nukkuessa. Veera tuli illalla käymään ja jäi ennakkosuunnitelmista poiketen yöksi. Yö kului varsin ratoisasti jutellessa about neljään saakka. Lapa, Matkala ja Olli päättivät sitten tulla kännispäissään kolkuttelemaan ikkunan ulkopuolelle keskellä yötä (joskus kahden ja kolmen välissä). Eivät herättäneet meitä, mutta naapuri kuulemma heräsi. Hähä. Toivottavasti soitti edes poliisille tai jotain... Tämä päivä näytti alkavan katastrofaalisesti taas niinkuin aina ennenkin, eli kahden aikaan ei ollut lukuaikaa kertynyt minuuttiakaan - niin ja koko päivä piti siis lukea. Me syötiin Veeran kanssa masut täyteen jonka jälkeen W lähti kotio. Kello oli vähän yli kolme ja meikku oli jo lievässä paniikissa. Päätin tehdä asialle jotain ja sisukkaasti tartuin siihen ällöön laskiksen kirjaan ja aloin tahkoamaan niitä samoja Quick Ratio ja Current Ratio -juttuja vielä kerran uudestaan. Tein päättäväisesti pikaisen lukusuunnitelman kahdeksasta tunnista... Lieväksi yllätykseksi huomasin hetken kuluttua, että olin ihan oikeasti edistynyt tuossa hommassa. Loppujen lopuksi sain luettua täydet kahdeksan tuntia ja fiilis on nyt jälkeenpäin mitä mahtavin. I'm invincible! Päivä on mennyt oikeastaan muutenkin ihan nappiin. Miia piristi mieltäni taas heti aamupäivällä ja monet pienet asiat näyttivät ikäänkuin taas loksahtelevan paikoilleen. Harmittaa kun en ehtinyt kirjoittaa Miialle replyä tänään, menee sitten vähän myöhemmäksi tuo - neiti kun lähti pääkkäreihin johonkin tosikauas nyt yötä myöden. Hyvä esimerkki siitä miten ihmiset osaavat suhtautua asioihin eri tavalla. Melkein kaikki ymmärtävät kun sanon etten voi tehdä nyt jotain kun täytyy lukea. Tosiaan. Lähes kaikki paitsi Salla. Eilen kun sitten otettiin illaksi ja Veera, Lauri ja Matkala olivat täällä niin Salla soittaa että enkös mä olekaan lukemassa. Kerroin että tän päivän lukemiset on jo luetu niin siihen hän vaan tokaisee että ”taidat vaan valita seurasi vähän tarkemmin, vai?”. Argh. Tuollaista en juuri nyt sulata. Vittuilua. Yritän parhaani mukaan lukea, menneellä viikolla jopa tyydyttävällä menestyksellä siinä onnistuen ja sitten tämä alkaa vittuilemaan kun en halua koskaan lukemisiltani tavata ”vaikken koskaan oikeasti luekaan”. Tuosta hyvästä en todellakaan halua tavata vähään aikaan.
|
