|
Unessa.net : Arki : Menneet :
Torstai, 7.6.2001 Muusa on elossa! Ja nyt se toivottavasti näkee lukea tätä arkeakin kunnolla? Pahoitteluni kaikilta muiltakin IE nelosen ja muiden bugisten selainten käyttäjille, jotka näkivät tämän sivun jollain eri tavalla kuin oli tarkoitettu. Ongelma on nyt toistaiseksi ainakin korjattu.. kai. :) Se ongelma ei sitten korjaantunutkaan kuulemma vielä. Pahus. Seppo sanoi taannoin, että tekstini on muuttunut paljon laimeammaksi tai jotain. Kielsin tämän tuolloin, mutta ehkä tuossa väitteessä on jotain perää kuitenkin. Olisi helppoa kirjoittaa niitä rohkeimpia ajatuksia tänne vailla minkäänlaista sensuuria, mutten enää oikein pysty siihen, koska niin monet tutut jo lukevat arkeani enemmän tai vähän aktiivisesti joten huhumylly käynnistyy aika helposti. Todella ongelmallinen tilanne. Perusperiaatteeni ovat aina lähteneet siitä, että varon kirjoittamasta mitään sellaista mikä loukkaisi muita ihmisiä tai heidän oikeuksiaan. Tämä koskee erityisesti siis läheisiä ihmisiäni ja sen vaaliminen on verrattain vaikeaa. Tosin. Olen omat ratkaisuni tehnyt jo kauan sitten, joten muiden ihmisten täytyy hyväksyä mut sellaisena kuin olen tai sitten ei tarvitse hyväksyä ollenkaan... En mä oikeastaan voisi siihen edes vaikuttaakaan enkä halua. Pesen jälleen kerran käsiäni irti kaikesta muusta paitsi omista ajatuksistani. Jotkut tuntuvat ajattelevan niin, että pyrin vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin sanomisillani. No tottakai pyrin, mutta en näillä sivuilla! Suurimmaksi osaksi täältä löytyvä teksti on enemmän tai vähemmän brainstorming-tyylistä, eli ajatusten virtaa. Jos kirjoitan jotain mistä en myöhemmin lukiessani ollankaan pidä, en ota sitä pois vaan se jää paikalleen niinkuin kaikki muukin. Jälkisensurointia ei ole, korjauksia ja lähdesensuuria kyllä. Blaah. Tunnun taas jakelevan itsestäänselvyyksiä. Antaa olla. Huominen epäilyttää. Jännittää. Epäilyttää siinä mielessä, että koen oloni kovin epävarmaksi. Niin pitkään olen jo elänyt itsevarmuuden vahvan viitan suojissa, että tällainen epävarmuus tuntuu kovin pelottavalta ja häkellyttävältä. Entä jos hän ei pidäkään minusta, entä jos mokaan? Okei. Rationaalisuus saa vielä tässä hetkessä niskavoiton. En voi vaikuttaa toisen ihmisen ajatuksiin, joten se ei ole millään tavalla mun käsissäni se homma. Toisaalta ihan turha pelätä jotain mokaamista, koska eihän niin voi käydä. Mitä siinä nyt sitten mokaisi ja miten? No ei mitään eikä mitenkään. Tosiaan vielä tänään voin tuudittautua siihen että järki vie voiton, mutta huomenna asiat ovat toisin. Sitäpaitsi huomenna on vasta perjantai. Ehkä me nähdään toisemme vasta lauantaina tai sunnuntaina tai ehkä me ei nähdä ollenkaan. No ei me nyt oikein voida olla näkemättä, se on poissuljettu vaihtoehto. Äh. Teini pyörii nyt liikaa oman itsensä ympärillä. Menee vaan pää sekaisin tällaisesta. Asiaa ei yhtään auta se, että välillä olen koko jutusta ihan sataprosenttisen varma ja toisinaan taas tuntuu siltä, että olen käsittänyt kaiken ihan väärin - ajattelen asian jollain sellaisella tavalla mikä ei ollut tarkoitus. Pienet rakkaat aivoni ovat kovin työllistettyjä nyt.. ne tykkää kovasti vaikka niiltä toisinaan vaaditaankin omasta mielestään ainakin ihan liikaa. Tänään on tullut harrastettua taas sellaisia juttuja, jotka voi laskea kahden eri motiivin alle; lukemisesta lusmuilu ja nainen. Kummatkin ovat periaatteessa mahdollisia vaihtoehtoja, mutta luulen kuitenkin että nyt on enemmänkin kyseessä tuo ensimmäinen vaihtoehto. No. Luukku on putipuhdas ja kiiltelevä. Jääkaapissa odottaa kaksi viinipulloa ja levylautasella soi Brahms. Aika kauheeta. Musta näkee läpi kuin elmukelmusta. :-|
En mä oikeesti tiedä mitä ne viinit siellä odottaa. Kai ne odottaa sopivaa tilaisuutta sellaiseen illanviettoon että ne vois juoda pois, koska luin Alkon jostain mainoslehdestä että viinit ei säily avattuna ”hyvänä” kuin muutamia päiviä. Säilytin Piikkiössä jääkaapissa Milleniumin jäljiltä jäänyttä puolikasta kuohuviinipulloa jääkaapissa noin vuoden. Se ei tainnut enää olla kovin juomakelpoista.. tosin sitten se poksahti itsestään ja kaadoin sen viemäristä alas. Mitä tuhlausta! Jotenkin kuvaa olotilaani myös se, että on pakko kirjoittaa yhä enemmän ja enemmän saadakseni omat ajatukseni edes jotenkin järjestykseen. En uskaltaisi millään pistää itseäni kokonaan likoon, koska pelkään sitä samaa kuin aina ennenkin, sitä aivan samaa kuin muutkin ihmiset pelkää. Nyt vaan tuntuu pitkästä aikaa siltä, että olisi edessä mahdollisesti jotain mikä olisi oikeasti sen arvoista. Jos tietäisin paremmin, en epäröisi. Odotan että kun sen aika tulee. Yleensä sitä vaan odotta aliian kauan. Mistä tietää mikä on se hetki.. koska on se aika. Nyt, tällä hetkellä on sellainen fiilis että kun se hetki koittaa niin sen vaan huomaa ja sitten kaikki menee kuin itsestään. Ehkä se menee niin tai sitten se menee samalla tavalla kuin niin monta kertaa kun on myöhemmin tullut itkettyä sitä miksei silloin tehnyt sitä ja tuolloin tätä. Järkyttävää. Meikku ajattelee itsensä vielä hengiltä... Huomenna on perjantai ja huomisesta lähtien pidän lomaa ihan kaikesta aina sunnuntaille saakka. Loppujen lopuksi mulla ei oo onneksi mitään menetettävää oikeastaan minkään asian suhteen, joten vielä tämän yön voinen ainakin nukkua melkoisen levollisesti. Toivottavasti huomisesta ja lauantaista tulee hienot päivät. Aurinkoa ja lämmintä, sitä toivotaan. Digikamera odottaa tuossa kärppänä päästäkseen ulos temmeltämään. Ehkä meidän täti-ihmisestäkin saadaan oikein kunnollinen rokkikuva aikaiseksi viikonlopun aikana :) Sisältöä verkkoon!
|
