Unessa.net : Arki : Menneet :

Lauantai, 16.6.2001

Setin ohjelma on palauttanut 69 vastausta. Pitäisiköhän tätä juhlistaa jotenkin? Statistiikka näyttää varsin kehnolta koska olen ollut jäsenenä jo pari vuotta, enkä kuitenkaan ole koko ohjelmaa käyttänyt kuin nimeksi. No.. nyt se taas pyörii tuolla serverillä.

—

Sannan luokse sitten leimahdin joskus kuuden maissa. Sympatiat ropisi heti niskaan kun kuulin hänen käyneen isänsä haudalla viemässä kukkasia. Tajusin etten ole vielä tähän ikään menessä ollenkaan perehtynyt haudan hoitamisen kulttuuriin enkä mihinkään siihen liittyvään. Taidan mennä pappan haudalle seuraavaksi kun käyn porissa. Mulla on ollut häntä jo ikävä niin kauhean kauan.

Mutta. Iloisempiin tai ainakin näennäisesti iloisempiin asioihin.

Ilta meni melkein sellaiseen tapaan kun vieraan ihmisen vieraiden kavereiden ympärillä nyt voi mennä. Suurimman hämmästyksen ja lopulta varmaankin illan pelastuksen esitti Muusan oma Teemu (alias Manwe), joka pöllähti yhtäkkiä keskellemme! ”Mitä sä täällä teet? -Mitä sä täällä teet?!?”. Maailma on hyvin pieni. Varsinkin näiden Turun luokiolaiseten maailma näköjään. Okei. tunnustan olevani täysin ulkopuolinen siitä maailmasta.

Sen kyllä huomasinkin. Siis jotenkin vaan tuntui, että olen kovasti ulkopuolinen kaikkien muiden ihmisten keskellä. Sanna oli kaikin puolin kovin mukava, mutta samalla jotenkin kylmä ja etäinen. En tiedä. Ehkä se johtuu vaan musta, mutta todellakin tunsin koko touhun olevan omalta osaltani kovin väkinäistä kun en kertakaikkiaan tuntenut saavani minkäänlaista huomiota osakseni. Huomionkipeä riiviö? Aina.

Päädyimme muutaman mutkan kautta lopulta koko joukolla Puuteriin, jossa sitten jorattiin ja juotiin viinaa. Tai niin. Muut joivat ja minä vaan yritin pitää hauskaa. Olihan siellä periaatteessa hauskaa. Teemun kanssa tuli ainakin ihan hyvin juttuun, muista ei nyt sitten oikein tiedä. Joskus puoli kolmen maissa Matkala oli lähdössä heittämään Ollia kotiin, päätin hypätä heidän kyytiinsä. Vedin Sannan tanssilattialta lähelleni, kerroin olevani lähdössä, suutelin ja toivotin hyvät illat. Sen jälkeen kaikki taas tuntui olevan ihan hyvin. Ainakin vähän aikaa.

Sain suututettua Miian hiljaisuudellani. Pahus. Puoliksi tiedostamaton meilihiljaisuus nyt sitten katkesi yöllä kun kerroin hänelle puolestaan ajatuksiani. En haluaisi tosiaankaan loukata ketään, ei siinä ole mitään hauskaa.

Jos olisin Data, sulkisin tunnesiruni tämän kirjoituksen jälkeen pois päältä. Harmittaa vähän kun en ole. Huomispäivä on ihan pakko ottaa vielä loppukiriä lukemisiin ja sitten maanantaina kanssa. Se on lähellä nyt!

<< mennyttä elämää