Unessa.net : Arki : Menneet :

Maanantai, 18.6.2001

Tältä se sitten tuntuu.. Ei oikeastaan miltään. Mietein muutama kuukausi sitten, että miltäköhän sitä sitten tuntuu viimeisenä päivänä kun on lukenut ihan vitusti ja hermot repaleina kuin purjeet syysmyrskyn jälkeen.

Okei. Ensinnäkin olen ihan kokonaan luovuttanut ton lukemisen osalta, viimeiset pari viikkoa on mennyt lähinnä pakoilun, itsesäälissä rypemisen ja tekosyden keksimisen lomassa. En mä tiedä kuinka ihminen voi olla näin tyhmä, mutta kyll äsitä vaan voi. En mä kuitenkaan ihan totaalisesti luovuttanut ole, tänäänkin kahlasin vielä tuota kertausmateriaalia läpi kuin hullu. Ei siitä tosin ole yhtään mitään apua enää.

Uskonpuute on vakava asia ja sen huomaa. Olisi ehkä pitänyt tehdä se harjoituspääsykoe vasta viikko sitten, mutta sitä ja mitään muutakaan on ihan turha jossitella. Huomenna rytistellään pelipaikalle jokatapauksessa ja pistetään kaikki peliin!

Luulin, että tämä olisi mulle tärkeää. Jossain vaiheessa vaan on tullut sellainen olo, että tämä ei todellakaan ole mulle tärkeää. Joudun aina tästä jonkinlaiseen kehäpäätelmään kun saan ensin itselleni uskoteltua että opiskelu ei ole tärkeää sillä verukkeella, että muu elämä on tärkeämpää. Tämä vain siksi, että koska mulla ei ole mitään oikeaa elämää niin on helppo tarrautua siihen! Vuosi sitten oli ihan oikea elämä ja senkin onnistuin pilaamaan ihan totaalisesti. Itselleen ei kyllä koskaan mahda mitään...

Huominen laivareissu innostaa yhtä paljon kun känniset ruåtsalaiset nyt yleensä voi kiinnostaa. Ei siis tippaakaan. No. Kai siellä silti tulee hauskaa pidettyä kun kerran sinne menossa ollaan.

Juttelin Sannan kanssa puhelimessa tänään jonkun aikaa ja sain mielestäni ihan hyvin asioita selväksi hänen kanssaan. Tykkään tästä naisesta edelleenkin kovin paljon, mutta ymmärrän sen että kun on kiire ja paljon stressiä ja siihen päälle vielä kovasti epäröivä mieli, niin eipä siitä kovin helppo ole mitään rakentaa. Luulen, että ymmärrän hänen tilanteensa kuitenkin aika hyvin. En vaan tiedä jaksanko odottaa, roikkua, hänessä niin kauan kuin on tarvis. Ei mulla ainakaan mitään menetettävääkään ole joten ihan hyvin se nyt toistaiseksi ainakin käy näinkin.

Sovittiin ettei meillä ole mitään siteitä toisiimme ja että kuitenkin mahdollisuuksien mukana pidetyään yhteyttä puolin sun toisin. Innostuin tänään kun tajusin että Pearl Harbourin ensi-ilta on jo ensi viikolla, ehkä Sanna lähtisi mukaan katsomaan sitä?

Joo. Puhuin sitten Sallan ja Miiankin kanssa tänään puhelimessa, tuli oikein aimo annos sielunpuhdistusta tälle päivälle. Okein ärsyttää kuinka hyvin tulen toimeen Miian kanssa kaikesta huolimatta. Niin mistä kaikesta? Siitä että olen edelleenkin tolkuttoman ihastunut tähän... katalaa.

Huomenna on suuri päivä.
Täytynee mennä kieriskelemään sängynpohjalle ilman unen häivääkään.

<< mennyttä elämää