Tiistai, 19.6.2001

[08:23]
Tässä on vielä pari minuuttia aikaa jotta ehdin myöhästyä bussista...

Nyt on sellainen onnentoivotusvaihe ihan viimeisillään. Miia ehti jo soittamaan juuri. Ihan mukavaa. Sain eilen kaksi sellaista ”tsemppiä nyt hirveesti” viestiä ja monet sanoivat sitä jo puhelimitse aikaisemminkin. Kiitos heille ja kiitos kaikille. Itseasiassa vielä ei ole aika kiittä, mutta nyt on aika rauhoittua.

Kyllä mä sitten loppujen lopuksi sellaiset vajaa kolme tuntia ehdin nukkumaan. Batterytölkki yöpöydän nurkalle valmiiksi oli pirun viisas veto. Nyt tuntuu siltä, että sekä maha ja pää hajoavat...

Noei. On oikeastaan ihan rauhallinen fiilis. alan vaan kohta unohtelemaan asioita kuten millä bussilla pääsee lipastolle ja miten menikään Greinerin mallin muuttujat. No se oli organisaation ikä ja koko, mutta en mä sitä bussia enää muista =)

[12:34]
Lähdin kutakuinkin tasan kolme varttia sitten lipastolta, salista X ja

LUKEMINEN ON OHI NY!!!

Ulkona on sateinen kesäilma, tuntui siltä että lämmin sade kirjaimellisesti pesee tämän ahdistuksen pois iholta. Egotrippi soi niin että raikaa (toivottavasti naapuritkin kuulee) ja nyt alkaa pikkuhiljaa tuntuun oikein hyvältä. Itseasiassa ihan perkeleen hyvältä! :)

Joo. Okei. Olin tosiaan siellä vain vajaat kaksi tuntia. Olin puoli kymmenen maissa parinkymmenen muun hermostuneen sielun kanssa lipaston kymppisalin läheisyydessä. Siinä vaiheessa kun sisään huudettiin Saaristoja ja Suvantoja alkoi vähän hermostuttaa, mutta se meni ohi heti kun pääsin istumaan.

Tein tehtävät järjestyksessä rauhallisesti ja harkiten. Laskin jälkeenpäin, että viisitoista tehtävää meni arvauksella, joten ihan turha ainakaan korkeakoulupaikkaa on tuolla suorituksella odottaa. Tyhmää oli se, että joukossa oli muutama aivan järkyttävän typerän helppo kysymys. Soveltavia kysymyksiä ei ollut kuin muutama, mutta ne olivatkin todella vaikeita sitten.

Nyt harmittaa se, että tasoltaan nuo kokeet olivat niin helpot, että niistä olisi ihan varmasti saanut todella hyvät pisteet jos olisi jaksanut kerrata niitä helppoja asioita vielä enemmän. Mutta ei se mitään. Tässä on nyt vuosi aikaa katsoa mitä loppuvuodesta tapahtuu ja vaikkei opiskelupaikkaa siunaantuisi ollenkaan, niin päätin yöllä että sitten jatkan töitä ja opiskelen lisää avoimen korkeakoulun kursseja.

Nyt tekisi mieleni ratketa jokapaikkaan tällä nimenomaisella sekunnilla! No. Loppukesä aikaa, ei mikään kiire.

Nyt on aika kiittää kaikkia jotka ovat jaksaneet seurata tätä rumbaani sivusta viimeisten kuukausien ajan. Olen sydämeni pohjasta kiitollinen kaikille niille, jotka ovat kerta toisensa jälkeen jaksaneet ymmärtää mua tän kevään aikana. En tiedä miten korvaan kaiken sen, mitä olen muilta ihmisiltä tänä aikana saanut, mutta tiedän että jonain päivän sen vielä teen.

Kiitos.

<< mennyttä elämää