Unessa.net : Arki : Menneet :

Keskiviikko, 20.6.2001

Laivareissun kuvasato on taltioitu retusoimattomana tänne. Otan osaa.

[05:44]
Erilainen laivailta tällä kertaa. Ainakin tähän mennessä... Päätin tutustua naisiin ja sen myös tein. Kirjoitin ylös näiden nimiä ja kaikkea muuta hassua. Joimme ensihätään puolet koko laivan viinavarastosta ennenkuin päätimme ulostautua hytistä. Sitten alkoikin varsinainen seikkailu.. kello on tosiaan kuusi yöllä, enkä ole pätkääkään väsynyt. Johtunee osakseen myös siitä, että olen juonut kuluneen puolentoista päivän aikana älyttömän yliannostuksen batteryä.

Lauloin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni karaokea. Onneksi olin sen verran päissöni, että levottomat jalat kuulosti ihan oikeasti levottomalta. Aika pian performanssin jälkeen tein tuttavuutta erään erittäin kauniin naisihmisen kanssa (jonka nimen olen totaalisesti jo tässä vaiheessa unohtanut), joka oli tullut perheineen laivalle Oulusta asti. No. Se oli varsin lyhyt tuttavuus, annoin tälle kuitekin sähköpostiosoitteeni, toivottavasti kuulen tästä vielä. (Mitä todennäköisimmin kuitenkaan en, mutta samapa tuo toisaalta...)

Omalta osaltani tutustuminen laivan moniin mukaviin naisiin jatkui kolmesta kaveruksesta, jotka norkoilivat yhdessä pöydässä discoalueella (tai mikä nyt sitten onkaan). Lyhyen esittäytymiskierroksen jälkeen ymmärsimme Lapan kanssa puhuvamme Riikan (Vaasa), Maisun (Rovaniemi) ja Erinin (Washington state, USA) kanssa. Olimme pian tanssilattialla enemmän tai vähemmän hiestä märkinä ja elämä tuntui muutenkin kukoistavan. Päätimme jossain vaiheessa kuitenkin vaihtaa maisemaa ja näin myös tapahtui.

Silmät kiinnittyivät pariin seinäkukkaseksi jääneeltä näyttäneeseen kauniiseen naisihmiseen, juuri niihin kahteen jotka taisivat koko lkuillan tanssia siinä diskon lattialla. Päällepäin jo näki että ikäkaliiberi meni vähän yli ja tämä myös sitten kävi samantien ilmi puheistakin ”joo, 15 ollaan itseasiassa”. Okei. Nojoo. Ei tässä sitten muuta.. hauskaa iltaa ja onnea samanikäisten miesten etsintään...

Yläkerran humppabaarissa rohkaisin mieleni ja hyökkäsin tanssilavalle juttelemaan nuoren naisihmisen kanssa, jonka nimeksi paljastui Henna (Nokia). Mukava naisihminen, joskin enemmän tai vähemmän skeptinen vähän kaiken suhteen. Kylmä nainen sanoisi Veera tähän hätään.

Kello alkoi lähenellä jotain kahta ja jengi oli enemmän tai vähemmän kännissä. Juttelimme alakerran diskossa Maisun kanssa niitä näitä ja jätin hänet lopulta jonkun armeijapoitsun kanssa (joita tämä laiva tuntuu olevan puolillaan) tanssimaan kun se oli hänelle niin kauhean tärkeää ”kun koskaan ei pääse missään tanssiin”. Päätin vaihtaa asennetta ja ruveta tarkkailemaan maailman menoa vähän erilaisella silmällä.

Ostin batterytölkin ja menin diskon nurkkaan nojailemaan. Näin monia tuttuja ja puolituttuja kasvoja ihmisten seassa ja nautin siitä tilanteesta. Tunsin nauttivani siitä kun katselin muiden ihmisten hauskanpitoa. Se oli oikein huvittavaa ja hauskan näköistä.

Sitten nämä 15-vuotiaat juvinaalit iskeytyivät näkökenttään, tällä kertaa poikien kanssa, enkä voinut olla huudahtamatta toiselle näistä että ”enkös sanonut että löydätte vielä itsenne ikäistä seuraa...”. Jäimme juttelemaan siihen paikkaan ja lopulta huomasin kierteleväni tämän norukaisen kanssa laivaa ympäri. ”Sori, anteeksi, excuse me we were mistaken... -ehkä se olikin 10523 eikä 10123?”

Vaikeaa yrittää löytää oleellinen kaiken epäoleellisen joukosta. En voinut kuin hymyillä omalle viisaudelleni siitä miten voin muka vaikuttaa omaan käyttäytymiseen niin pohjattoman viisaasti ja kaikkitietävästi. Samanlainen levoton olen kuin olin vuosi sitten. Puoli kuudeksi takaisin hyttiin nukkumaan. Viksu ja mukava tyttö.

[23:20]
Noniin... hengssä selvittiin kotiin saakka. Tästä pitäisi saada Plussaa.

Hmm. Tämän päivän iltapuolella ei sitten tapahtunutkaan enää mitään ihmeellistä. Lapaa ei kuulunut koko yönä hyttiin, todella hyvä seikka siinä mielessä että en välttämättä olisi halunnut seurata tämän kevätjuhlaliikkeitä keskellä yötä. Tai itseasiassa aamua. Enhän mäkään mennyt nukkumaan kun vasta joskus seitsemän maissa.

Siihen sitten herättiin kun Larssi raivasi tiensä hyttiimme joskus päivällä. Kello taisi olla yhden tai kahden tienoilla. Lähdin samantien ulos hytistä kameran kanssa ihmisten joukkoon. En sitten suunnitelmista poiketen räpsinytkään näistä eilisistä tuttavuuksista kuvia, koko ajatus tälaisesta matkajournaalista tuntui vähän vähemmässä humalassa täysin typerältä.

Juttelin melkein kaikkien yön aikana juttuun tulleiden tyyppien kanssa vielä päivällä ja kaikki vaikutti ihan hyvältä. En ollut siis ainakaan tehnyt itselleni pahaa oloa (en edes fyysisesti) tai mitään muutakaan typerää. Hyvä. Suvineiti halusi aktiivisesti karttaa mua koko päivän, kaiketi jonkinasteinen humalatilan haihtumisen jälkeinen järkytys iski.

Ajan tappaminen oli lievästi sanottuna pitkästyttävää kunnes ymmärsimme Lapan kanssa jatkaa eilisellä linjalla. Rahat loppui kesken, mutta oli ne viimeiset kaksi tuntia silti ihan hilpeitä :)

Laivalta Adaan hirveän nälän ja kaatosateen saattelemana, Adasta Cosmicciin lukemaan Viiviä ja Wagneria ja sieltä kotiin iltakymmeneksi. Ihan mukava laivareissu, tämä oli ihan hyvä irtiotto maanantaina vasta tosissaan alkavaan arkeen.

<< mennyttä elämää