Unessa.net : Arki : Menneet :

Torstai, 28.6.2001

Mummu oli eilen leikkauksessa ja makaa edelleenkin kuulemma teholla koneissa. En oikein ymmärrä mitä kaikkea ymärilläni tapahtuu.

Miten saada uudelleen ote elämästä ilman mitään kintopistettä? Ilman sellaista asiaa, jonka puolesta haluaisi tehdä kaikkensa. Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan luki jonkun City-käyntikortissa. Henkisesti ehkä lähellä jonkunlaista aallonpohjaa, mutta kuitenkin minua työntää jatkuvasti eteenpäin halu löytää ja tehdä jotain uutta.

Pelkään, että satutin jälleen kerran Sallaa. Haluaisin päästä tästä kierteestä eroon hinnalla millä hyvänsä. Viime kesänä työ jaksoi kiinnostaa siinä määrin liikaakin, että paloin aika totaalisesti loppuun sen kanssa. Nyt työasiat kiinnostaa suurinpiirtein yhtä paljon kuin kaikki muukin eli ei tipan tippaa. Mitään muuta ei huvita tehdä kuin maata sängyssä ja olla vaan.

Tajusin vasta eilen kuinka paljon oikeasti harmittaa se, etten päässyt lipastolle. Todella perseestä. Aivan megalomaanisen surkea asia kerrassaan ja kuusi vaivaista pistettä! En tiedä jaksanko enää yhtä välivuotta työelämässä ilman opiskelijan titteliä. Musta tulee vanha ja kuollut ennenkuin pääsen edes aloittamaan opintoja täysipäiväisesti ja siihen menee rikki. Joka kerta kun näitä juttuja miettii päätyy aina samaan lopputulokseen siitä, että Suomen koulutussysteemi on todella syvältä.

Yllätys, että kaikki menee tämänkin kesän osalta ihan päin helvettiä. Siltä ainakin tuntuu kun yrittää hahmotella tulevaa paria viikkoa. Tällä menolla mulla ei oo rahaa mennä edes jatseille ja jos sinne en pääse niin menen ihan oikeasti rikki.

Tekemistä on ihan liikaa. Paikallistin pari kuukautta kadoksissa olleen pyörän avaimen läppärin alta pöydältä joten pääsin pitkästä aikaa fillarilla toimistolle. Oli muuten ihan hyvä että löysin sen eilen, olisin nimittäin viimeistään tänään sahannut siitä lukon irti... Sitten koodasin edellispäivänä Satumaata läpi yön saamatta kuitenkaan sitä vieläkään edes lähelle julkaisukelpoista tilaa. Eilen saatiin sitten auto käymään todella pitkän ajan jälkeen. Jees. Jätin sen käymään ja hain pyykkikassin (ei, minulla ei edelleenkään ole pesukonetta) sisältä ja ennenkuin pääsin takaisin autolle, se sammui eikä käynnistynyt uudestaan. Loistavaa. No. Ehtiihän sinne piikkikseen myöhemminkin menemään ajattelin ja palasin sisälle koodaamaan lisää.

Lasse (työkaveri) lähetti aika veikeän meilin:

meikäläinen voittikin aamulla (lue: päivällä) polkupyörän. olin kaikessa rauhassa sutkuttamassa vanhalla kunnon tunturi popilla keskustaan, kun radio sadan kaksi toimittajaa pysäyttivät meikäläisen. näyttivät uutta maastopyörää ja kysyivät, että tehdäänkö vaihtokaupat. sopihan se.

yksi ehto tuossa oli. ne halusivat ensin pistää mun vanhan pyörän paskaksi ja sen jälkeen heitettiin lantilla, saanko pyörän. lohdutuspalkinto olisi ollut aina niin muodikan kickbike, tosin rahalliselta arvoltaan sekin olisi ollut parempi kun meikäläisen pyörä.

jätkät pisti sitten rälläkällä ja pajavasaralla vanhan paskaks ja heitettiin kolikkoa. kerrankin oli tuuri myötä ja matka jatkui maastopyörällä. bilteman mallistosta tosin oli vedetty, mutta arvo näytti olevan 1800.-, joten eiköhän tuossa voiton puolelle jääty...

että semmonen päivä tänään.

Cool! Joitakin onni potkii... :)
Tietäen parin menneen viikon työrupeaman sanoisin että hän on hyvinkin pyöränsä ansainnut.

<< mennyttä elämää