|
Unessa.net : Arki : Menneet :
Sunnuntai, 1.7.2001 Ei voi olla totta, että nyt on jo heinäkuu!!! Todella kauheeta. Kesä on jo kohta ohi, eikä se vielä ole ehtinyt oikeastaan edes alkamaankaan! Hassua. Ainoa kesäinen muistoni tältä kesältä on toistaiseksi kävelyretkemme Sannan kanssa jokirannassa. Eilen oltiin Markuksen ja tuoreen reservin vänrikin, Nupin, kanssa soittelemassa rokkia studiolla. Oli järkyn hieno fiilis ja meininki. Kerrankin jotain hauskaa pitkästä aikaa. Olin vähän innoissani ja soitin sen verran rajusti että sain plektrapeukalooni rakon! (en tiennyt että niin voi käydä). Tämä päivä on kulunut kokonaisuudessaan, aamupäivästä aamuyöhön, tuon Satumaan kimpussa. Alunperin yhdeksän kohdan TODO-lista kasvoi sitä mukaa kun sain edellisiä valmiiksi ja loppujen lopuksi tein suuria muutoksia yhteensä seitsemääntoista (17!!) eri juttuun. Nyt jälkeenpäin kaikki näyttää periaatteessa ihan hyvältä, mutta perfektionistin silmä havaitsee vielä ainakin 117 korjattavaa asiaa. Sellainen palkinnonomainen endorfiini juoksee jo, joten ei mitään hätää sen puoleen enää. Ei kyllä sata tuntia riitä tuohon tähänastiseen urakkaan millään, mutta toivottavasti se on nyt sitten sen arvoista. Odotan kommentteja, kehitysideoita ja ennenkaikkea lisää aktiivisia keskustelijoita! Sepon kertoma tarina tyypistä joka sai sydämentykytystä aina koodatessaan pitää kyllä paikkansa. Siitä saa jotain ihmeellistä tyydytystä kun huomaa saaneensa jotain toimivaa (tai näennäisesti toimivaa :) aikaiseksi. Huomenna kun herään alkaa taas uusi rypistys työjuttujen parissa... on tämä vähän hassua kun harrastaa harrastuksenaan työntekoa! Viimeisten muutaman päivän Deitti.net.elämäni on tuottanut tulosta. Ei itseasiassa kyllä haluttua tulosta, mutta silti jotain edes. Eräs tyttö meilasi tänään hauskan kertomuksen tyyliin ”oli pakko kirjoittaa sulle koska olet niin erilainen kuin minä”. Tässä alkaa pikkuhiljaa heräämään epäilys, että onko lähellekään samanlaista ihmistä edes olemassa? Hmm. Cosmicin hippityttö on historiaa. Taidan kohta luovuttaa hyvän epätoivon hänen kohtaamisestaan. Unelmatkin siis pakenevat johonkin.. pois. Toivon, että saan jostain sen verran energiaa että voin unohtaa koko verkkoelämän vähäksi aikaa. Meilailu alkaa taas tympimään siinä määrin, että joku vähän toisenlainen harrastus voisi tehdä terää. Musiikki on yksi. Sitten kun saan lisää liksaa niin muutan loppukesäksi cosmicciin. =) Näin eilen Veeran, Annin, Lauran ja pari Annin kaveria. Vähän häröä kun kaikki tuppaa yksiin samaan aikaan. Olivat kuulemma menossa illalla soukkariin. ..onnea matkaan vaan! Olin suututtanut Sallan jollain tekstiviestillä. Siinä 160 merkissä piilee sellainen vaara, että väärinymmärretyksi tuleminen on hyvin helppoa. Toivottavasti tällä kertaa ymmärsi, en tiedä kun en saanut mitään vastausta enää toisen viestin jälkeen...
|
