|
Unessa.net : Arki : Menneet :
Sunnuntai, 29.7.2001
Hyvät ihmiset - älkää kokeilko tätä kotona. Hieman yli vuosi sitten loppui tämän sivuston kehitys kuin seinään. Itseasiassa silloin loppui moni muukin asia kuin seinään. Se oli aikaa jolloin luettiin kovasti pääsykokeisiin ja kaksi vimppaa viikkoa meneillään. Tein virheen, menin laivareissulle. Tein vielä suuremman virheen ja petin Sallaa. Edelleen.. nappulat jatkoivat kaatuiluaan ja hoidin homman todella huonosti. Kerroin Sallalle, mutten kertonut kaikkea. Parin viikon sisällä kuitenkin tapahtui paljon ja sitten meni ihan koko maailma taas kertaalleen ympäri. Onnistuin loukkaamaan Sallaa kaksi kertaa. Idiootti kun olen. Elämäni kamalin, ikävin ja vittumaisin tapahtumaketju päätti silloin puolitoista vuotta kestäneen ajan, ajan joka on tähänastisessa elämässäni ollut niitä harvoja jolloin olen ihan vilpittömästi ollut onnellinen. Loppujen lopuksi tämä kaikki johti siihen, että erosimme Sallan kanssa ja koin siihenastisen elämäni pisimmän ja pahimman masennukseni. Vuosituhannen kamalin syksy. Sanomattakin lienee selvää, että pääsykokeisiin lukeminen ei ole ehkä ensimmäinen asia joka tulee mieleen kaiken tällaisen keskellä. Halusin taas tapani mukaan olla jotenkin tahdikas, mutta tällä kertaa menee kyllä sitten ihan jokaikinen asia päin helvettiä. Teen kaikkeni jotta pääsisin eroon tästä muistosta ja tästä ihmisestä. Sovimme, ettemme ole enää koskaan missään yhteydessä. Haavat paranee jonkun aikaa ja sitten se alkaa taas. Olen nyt jonkun aikaa yrittänyt olla hiljaa, kestää, toivoa että se menee ohi. Ei se mene. Tämä ihminen on taas yhtäkkiä elämässäni. En kertakaikkiaan ymmärrä miten ja miksi juuri nyt. Kaiken puhelinhäiriköinnin, meilien ja tämän perkeleen vieraskirjaviestin jälkeen toivon että yksi ainoa meili riittää lopettamaan tämän kaiken. Haluan ihan oikeasti päästä tästä jo yli. Joku näsäviisas huutaa että niin makaa kuin petaa. Olen mielestäni jo oman läksyni oppinut ja rangaistukseni kärsinyt. Kaikki ylimääräinen on ahdistelua ja vittuilua. Toivon sydämestäni, että Salla ei lue näitä enää. Hän on jo niin hienosti taas pitkästä aikaa päässyt jaloilleen. Olen hyvin, hyvin masentunut, vihainen ja ärsyyntynyt. En halua tällaista juuri nyt. Olisin maan alla ilman ystäviä. Kiitos teille. Niinhän se taitaa valitettavasti olla, että toisen virheitä ei ymmärrä ennenkuin itse on niitä tehnyt. Elämänkokemus on asia, jota pitää arvostaa. Minä ainakin arvostan. Okei... Ei olla pessimistisiä. Kannattaa ajatella positiivisesti: huomenna tämäkin elämä menee todennäköisesti vielä huonommin...! |
Luurangot
kolisee. En oikein tiedä että mitä helvettiä sitä sanoisi. Päivä
on mennyt muuten niin hienosti nappiin, mutta yksi typerä tapahtuma taas tulee
ja pilaa kaiken. Niinkuin aina. 