|
Unessa.net : Arki : Menneet : Sunnuntai, 2.9.2001 Viikonloppu mummulassa Harjavallassa. Sielläkin on niin kovin hiljaista kun mummu on sairaalassa. Kävimme katsomassa häntä eilen, hän näytti kovin pirteältä ja hyväkuntoiselta ottaen huomioon sen kuinka huonossa kunnossa hän todellisuudessa on. Tunsin niin paljon kaikkea, etten osannut loppujen lopuksi tuntea juuri mitään. Kaikista ihmisistä aistii surun ja tuskan, mutta kukaan ei sano mitään. Asioista puhutaan mahdollisimman ylimalkaisesti ja pakkopositiiviseen sävyyn. En osannut kuin ajatella kaikkia niitä mielikuvia joita mieleeni on jäänyt. Pitkästä aikaa tuli ikävä Sallaa. Olemme nykyisin sen verran usein tekemisissä toistemme kanssa, ettei pitkään aikaan ole silleen ollut ikävä. Nyt kun nukuin yksinäni siinä suuressa sängyssä tunsin taas kerran sen miten yksinäinen ihminen voi olla kaikkien muiden ihmisten keskellä. Nyt tuntuu siltä, että syksy on tullut. Se on tullut henkisesti. Epäreilua, että kesät on aina näin lyhyitä. En ole vielä edes ensimmäistä sukellusta ehtinyt tälle kesälle tehdä ja sitten se jo meni. Epäreilua. Sitten kun olen vanha ja viisas muutan jonnekin missä on aina kesä ja missä voi aina sukeltaa ja veneillä kun haluaa. Niin. Ja ajaa moottoripyörällä. Ennen sitä täytynee silti valmistautua siihen, että muutaman tunnin päästä täytyy herätä inhottavaan vahantuoksuiseen aamuun kolmantena viikkona Mobililla. Grrh. |
