Unessa.net : Arki : Menneet :

Torstai, 6.9.2001

Vietin alkuillan Veeran kanssa jokirannassa istuskellen ja jutellen. Oli oikein mukavaa vaikkakin jälleen kerran kovin pinnallista. Me ei olla koskaa päästy lähelle toisiamme lyhyessä ajassa, se on aina vaatinut yön hämärän ja rauhallisen hiljaisen ympäristön.

Jos joku näkisi minusta kuinka paljon kaipaan ympärilleni rauhaa ja läheisyyttä niin varmasti pelästyisi. Kerroin Veeralle jotain tekemisistäni ja sain vastaukseksi kommentin ”ootsä epätoivoinen? *grin* ”. Juu. en mä (kai?) oo epätoivoinen, mutta silti aivan lohduttoman yksinäinen.

Rauha ja läheisyys ei siis tarkoita yksinäistä sellaista. Se tarkoittaa nyt tällä kertaa jotain sellaista joka lämmittää ja kuivaa kylmän myrskyisien syyssateiden kosteuden iholta ja kääntää katseen kohti tulevaisuutta.

Miten voikin pieni ihminen olla näin rauhaton. Teen itselleni kiireen jotta voisin olla rauhaton. En viihdy paikallani enkä kestä (pitkään) kiireen aiheuttamaa stressiä. Kosminen oravanpyörä jossa olen talsinut jo ”liian pitkän liian pitkän matkan”...

En haluaisi angstata jatkuvasti, mutta minkäs teet. Nyt ei voi valittaa edes säästä (joka oli muuten tänään tosi upea) joten pakko keksiä jotain muuta ;)

Aavistelen pahaa huomisesta. Aivan sama silti. Jos joku ei skulaa niin voin aina vaihtaa suunnitelmaa lennossa ja mennä vaihteeksi vaikka Dynskuun iskemään vääränlaisia ihmisiä.

<< mennyttä elämää