Unessa.net : Arki : Menneet :

Keskiviikko, 10.10.2001

Kävinkö tänään kaupassa? -En. Teinkö puoliakaan siitä mitä oli tarkoitus? -No ehkä puolet, mutta aika loppui taas kesken.

Aika on pirullista. Nyt kun olisi energiaa ja edes vähän iloa elämässä niin ei sitten ole aikaa juurikaan nauttia siitä. Toisaalta pidän kovin paljon siitä, että on kokoajan tekemistä ja että joka päivälle mahtuu ohjelmaa. Itseasiassa sitä tekemistä mahtuu niin paljon, että päätin valjastaa Palmini taas kerran täyttämään kalenterin tehtävää jotta ajankäytön saisi paremmin pysymään hanskassa.

Verkkopäiväkirja on hankala keksintö. Muistan vielä ajan, jolloin juuri kukaan ei tiennyt harrastuksestani ja jolloin tunteitaan oli helpompi käsitellä - avoimemmin ja ilman sensurointia. Muistan senkin kun luin tästä kaikesta Hesarista. Otteeni tähän juttuun on muuttunut paljon ajan myötä ja olen tullut entistä määrätietoisemmaksi ja aremmaksi kirjoituksissani.

Toisinaan sitä vaan sanoo mitä ajattelee ja jälkeenpäin sitä katuu. Toisaalta juuri ne kaduttavat tekstit ovat niitä rikkaimpia, koska niistä huokuu läpi se todellisuus ja elämän raadollisuus - hyvässä tai pahassa. Seppo sanoi ettei pitäisi tästä persoonasta, josta lukee täältä verkosta. On vaikea kirjoittaa muistiin juuri niitä asioita jotka aina milläkin hetkellä vaikuttavat, sillä on niin paljon kaikkea muuta. On helppo kirjoittaa triviaalia ”ostinpa tänään vessapaperia” -juttua kuin mitään todellista. Sellaista jota todella ajattelee ja jolla on merkitystä.

Pohdiskelemistani asioista vain murto-osa päätyy tänne verkkoon. Ja siitä pienestä osastakin on kaikki muihin viittaava sensuroitu tai muokattu jollain tavalla. Eli siis vaikken ole koskaan valehdellut verkossa sanaakaan, jokainen sana täällä on pelkkää valhetta koska se on väritettyä todellisuutta.

Sain tänään idean alkaa kirjoittamaan toista päiväkirjaa jossain ihan muualla. Sellaista johon kirjoittaisin kaiken sen mitä en tähän uskalla tai halua kirjoittaa. Kuolleena syntynyt ajatus kuitenkin. Tämä on valitsemani tie ja pitäydyn siinä. En halua loukata muita ihmisiä sanoillani, mutten voi mitään sille jos teen niin kuitenkin vain sanomalla asioita joita oikeasti ajattelen. Karua tämä elämä.

Jossain vaiheessa pitäisi olla aikaa pysähtyä. Huomenna tulee perhe täällä käymään, perjantaina bailataan Ultra Bran tahdissa, lauantaina tehdään töitä ja sunnuntaina soitellaan rokkia. No. Se on järjestelykysymys vaan, ei sen kummempaa.

Nyt kun vielä muistan. Seppo teki tänään jotain hienoa josta voin taas olla kateellinen hänelle. Aloin jopa kirjoittamaan aiheesta biisiä. Siinä on kyllä ihminen joka osaa tarttua hetkiin ja elää niissä. Olen vieläkin niin kovin iloinen siitä että satuttiin tapaamaan joskus. Ottakaa ihmiset oppia, iloitkaa jokaisesta sekunnista, eläkää intohimosta ja antakaa tunteidenne ohjata vaikka järki sanoisi mitä.

Sarjassamme ”älä tee niinkuin minä teen, vaan...” =)

<< mennyttä elämää