Unessa.net : Arki : Menneet :

Keskiviikko, 17.10.2001

Montaa asiaa inhoan, mutta (arjen) kiireessä kirjoittaminen on sellainen joka aiheuttaa enemmän pahaa oloa kuin mikään muu. Itseasiassa se vaan on niin, että siitä ei yksinkertaisesti tule mitään kun ei pysty rentoutumaan siihen itse asiaan.

Olen löytänyt uuden laitteen. Palmin. Olen löytänyt sen uudestaan. Eilen luin ensimmäistä kertaa sähköpostini langattomasti Palmilla ja tänään lähetin sillä ensimmäisen sähköpostini jostain tehtaan nurkalta. Wau. Olen vapaa ja langaton :)

Kaikki lähti siitä kun huomasin lisäileväni ihmisten syntymäpäiviä kännykän kalenteriin. Järjetöntä! Tein homman uusiksi ja nyt ne kaikki kaksi on Palmissa. Päivitin samalla ohjelmavalikoimaa aika rankalla kädellä, nyt on kahdeksan megatavun muisti melkein täynnä kaikkea enemmän ja vähemmän tarpeellista. Seuraavaksi alkaa karsintaosuus...

Ilokseni olen huomannut, että tämä pari kuukautta Mobililla on opettanut minut heräämään aikaisin aamulla. Tästä ei luonnollisesti olisi pahemmin haittaa muuten, muttakun en ole vielä osannut oppia siihen että vastaavasti pitäisi mennä nukkumaan ennen kuutta... itseasiassa siihen aikaan jo pitää herätä. Aina kun vaan ”ehdin”, menen nukkumaan joskus kymmenen maissa tai vähän sen jälkeen. Käytännössä kuitenkin olen huomannut, että monet jutut venyy aina iltaisin yhteentoista ja kahteentoista. Se on sitten aina yöunista pois ja tarkoittaa käytännössä sitä, että töissä nukutaan tai ainakin esiinnytään zombien näköisenä ja oloisena... murheellista. Ja väsyttävää. Hyvin väsyttävää. *haukottelee*

Kaikki asiat roikkuu taas perässä. Tänään teen sitä ja tätä, Palmin To-do listat on täynnä kaikkea mahdollista, mutta yhtenäkään päivänä en näytä saavan aikaiseksi mitään järkevää. Olen diagnosoinut tautini niin, että olen yksinkertaisesti liian väsynyt tekemään mitään pitkäjänteistä, koska en jaksa keskittyä mihinkään tarpeeksi. Saatika sitten muistaa kaikkia asioita mitä pitäisi.

Elämää on nyt taas viime päivinä tasapainottanut ystävien kanssa hengailu ja liikkuminen. Toisaalta siitä saa paljon, toisaalta taas siihenkin kuluu paljon sitä nykyisin kultaakin arvokkaampaa aikaa. Päätin, että kaiken muun edelle menee kuitenkin tällä kertaa oma elämä ja ystävät ennen töitä ja kaikkea muuta. Mulla on ikäviä kokemuksia työnarkomaniasta, tämä on ollut yksi sellainen läksy jonka olen oppinut kerrasta.

Addiktoidun kaikkeen. Tällä kertaa huomasin addiktoituneeni musiikkiin ja sen lieveilmiöihin. Löysin Zen Cafén sivuilla olevasta keskusteluryhmästä mainion ajatuksen fanien keskisestä tapaamisesta. (Menen kyllä mukaan jos vaan suinkin pääsen, mutta se ei ollut pointti) Tuli tuosta mieleen, että haluaisin ehdottomasti järjestää, tai olla mukana - ihan miten vaan, lauantaina Ultra Bra:n vikan keikan kunniaksi jonkintyyliset bileet sillä mielellä että kuunnellaan Mafialta kaikki nupit kaakossa ko. keikkaa ja pidetään hauskaa...

Tässä on nyt vaan pieni käytännön ongelma, koska sopivia bilettäjiä ei nyt sitten ihan äkkiseltään kyllä tule montaa mieleen. Kaikki halukkaat saavat ilmoittautua mukaan tai kertoa omia mielipiteitään asiassa sähköpostitse tai Satumaassa.

<< mennyttä elämää