|
Unessa.net : Arki : Menneet : Torstai, 8.11.2001 Bussireissailua sikapakkasessa. Cool indeed. 5:20 bussilla ensin keskustaan, sieltä ekalla autolla Naantaliin. Olin kuuden maissa (prkl.) jo perillä, keskellä Naantalin keskustaa (kait), eikä harmaintakaan aavistusta mihin päin pitäisi talsia. Köpöttelin 20m taksipaalulle... Työmatkan hinta oli aamusella 20mk+ 34mk, mikä on aika lähellä sitä mikä se autoillessakin olisi. Ei paha. Takaisin pääsin työkaverin kyydillä länsikeskukseen, sieltä ekalla autolla keskustaan ja sieltä sitten Lausteelle hakemaan viimeinkin valmista autonrämää. Aikaa meni taas kuitenkin sen verran etten ehtinyt millään katsastukseen. Voitto se on pienikin voitto vaikka miehestä pieni jäinen pingviinipoika meinasi tullakin. Harkitsin aamulla vakavasti laivamatkan skippaamista. Päivän mittaan kävi kuitenkin ilmi, että osa työjutuista siirtyy pakostakin viikonlopun yli, joten kai sinne sitten mennään. Olen vain haahuillut, istunut, kirjoittanut ja mietiskellyt koko päivän. Laskeskelin, että tein reilun yhdeksän tunnin työpäivästä vajaat puolitoista tuntia töitä ja loput oli odottelua. Tällaista se on... perkele. Heräsin moneen otteeseen miettimästä sitä kauhistuttavaa reissua joskus kauan sitten. Se on kuin painajainen, joka ei koskaan unohdu. Se tulee aina vaan uudestaan mieleen ja pahinta on se, että tietää kaikki ne tunteet ja tapahtumat tosiksi vaikka ne tuntuvatkin enää vain pelottavalta painajaiselta. En tiedä kummasta kärsin enemmän; siitä että muistelen vieläkin tuota vai siitä että joka päivä mietin erilaisia tilanteita miten asiat voisivat tänään olla jos en olisikaan lähtenyt silloin kaiffareiden mukaan. En voi itselleni mitään, en vaan osaa olla ajattelematta kaikkea tuollaista. No. Samapa tuo, nyt on taas pakko kiirehtiä. Pakkaamaan kamat valmiiksi huomista varten ja sitten hetipikaa nukkumaan. Laskeskelin, että 12h unet eivät ihan riitä velkojen kuittaamiseen, mutta veikkaan että se on enemmän kuin riittävästi jotta huomenna jaksaa riehua Batteryn voimin aamun tunneille. Lauantai on sitten taas toinen asia erikseen... |
