Unessa.net : Arki : Menneet :

Keskiviikko, 14.11.2001

Ehkä sätkin kuin kampela, mutta enemmän hapen puutteesta kuin innosta.

Sain eilen piiitkästä aikaa ihan mielettömän älynväläyksen. Hahmottelin paperille ainakin itselläni voimassaolevan teorian rakkauden liikenneympyrästä. Eli idea on yksinkertaisuudessaan sellainen, että tällaiset ei täydelliset rakkaudet kulkee kuin liikenneympyrää ympäri, jonka keskipiste on sen rakkauden kohde. Tavallinen reitti kulkee jonkun aikaa tätä ympäri ja ympäri, kunnes jossain vaiheessa se singahtaa tiehensä. Nyt kun musta puhutaan, niin se täydellinen rakkaus tulisi jostain mistä vähiten odottaa, törmäisi suoraan siihen keskiöön (minuun) ja jäisi siihen. Voi kuinka hassu ja hymyä herättävä ajatusmalli =)

Tässä omaa uhriani odotellessa olen tehnyt vähän kaikenlaista. Nyt on talvirenkaat autossa viimeinkin. Ja työjuttujakin olen ehtinyt hoitaa kohtuullisesti. Kaipaisin paljon enemmän säpinää tähän arkeen. Melkein sama millaista säpinää, mutta eloa nyt kuitenkin. Sähköpostikin alkaa tuntua turhauttavalta keksinnöltä, koska sen kirjoittamiseen kuluu liian paljon aikaa. Pitäisi olla sellainen vempele joka toimisi ajatuksen voimalla ja mahdollisimman automaattisesti...

Anni oli pettynyt kun en muistanut mainita häntä ja Anodista tuossa lauantain Säätämön yhteydessä. Tosiaan, he olivat siellä myös. Iloitsemassa. Liian iloisilta vaikuttivat he, joten karistin (en silti niinkään tarkoituksellisesti) heidät jossain vaiheessa ja hilluin koko keikan yksinäni. Niin, siis hommahan meni niin että minä lähdin pois ja he olivat siitä (varmasti) tyytyväisiä, luulisin =)

Elämä tuntuu saavan jälleen armeliaita piirteitä. Ei tietystikään omani, mutta muiden. Olen kiinnittänyt huomiota siihe, että muut kiinnittävät nykyisin huomiota mun tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Puoli-ivallisin miettein seuraan ympäristöäni tarkkaavaisena miettien kuumeisesti sitä minkälaisia reaktioita ihmisissä herätän kun vielä joskus teen asioita joita mun ei kuulunut tehdä tai yllätän tekemällä jotain odottamatonta.

Haluaisin kuitenkin tulla yllätetyksi ennenkuin jaksan yllättää ketään. Luulen, että tää juttu ei nyt ollenkaan toimi siksi, että mä odottamalla odotan sitä jotain tapahtuvaksi. Jokaikinen päivä ja hetki pysyn skarppina, kääntelen päätäni kuin pöllönpoika ja tarkennan katseeni kauas. Jokin minussa nauttii tästä kaikesta. Vaikka nyt elänkin ehkä hektisintä aikaa elämässäni olen pohjimmiltani kuitenkin melkein pysähtyneessä tilassa. Vaihde on otettu pois, rullaan vapaalla.

Joku sanoi jollekin, ettei saa odottaa toisia tekemään itseä onnelliseksi. Niin. Kyllähän mä sen tiedän, mutta olen niin monta kertaa sen todennut, etten halua kasvattaa itseäni sellaiseksi että olisin ihan kokonainen ihminen yksin. En mä halua olla sitä. Haluan olla osa jotain muuta, haluan olla kokonainen ihminen muiden seurassa. Tai ainakin yhden seurassa.

Jos vähän aikaa sitten pelotti se, että jään vielä pitkäksi aikaa yksin niin nyt pelottaa se, että joudun luopumaan tästä vapaudesta edes osaksi. Tuntuu vieläkin ihan kummalliselta, että voi itse valita ja päättä kaikesta mitä tekee. Mun ei tarvitse miettiä mitään eikä ketään, koska ei yksinkertasesti ole ketään jota menoni tai tekoni hetkauttaisivat suuntaan tai toiseen. Olen onneksi sen verran kiltti ja ujo tyyppi, etten osaa käyttää tätä liian tehokkaasti hyväksi. Jotkut varmasti osaisivat.

Olen murentanut taas periaatteitani. Maanantaina mietein ihan vakavissani sitä kuinka käytännöllistä olisi elää täysin satunnaisissa suhteissa erilaisten ihmisten kanssa. Siis vaikka monien ja samaan aikaan. Tiedän, etten pystyisi moista koskaan tekemään (koska en maan yksinkertaisesti kestäisi sitä henkisesti), mutta jo pelkkä ajatteleminen kertoo paljon. Samaten olen monissa muissakin asioissa jollain tapaa laajentanut ideologiaani entistäkin suvaitsevammaksi erilaisia asioita kohtaan. Ehkä tämä on elämänvaihe, jossa meistä kaikista voi alkaa kasvamaan pieni Pastori Säämäki?-)

Kahdenkympin kriisi. Sitä tämä on. Valtavat luomisen tuskat ja stressi siitä mitä kaikkea pitäisi tehdä ennenkuin on 22. Siihen ei ole enää pitkä aika, mutta haluaisin tehdä niin paljon. Kyllä 21-ikävuoteen mennessä pitää olla joitain asioita sentään mitä voi kertoa lapsenlapsille! No.Pari tehokasta viikonloppua vie jo pitkälle...

Saisin paljon enemmän aikaiseksi jos olisin pirteä enkä näin väsynyt. Mietin paljon kaikkea uimista ja sen sellaista, mutta mihin helvetin väliin sellaisiakin sitten sulloo? Ei mihinkään toistaiseksi. Taidan mennä kirjastoon, lainata meditaatiokirjan ja opetella nukkumaan täydet yöunet parissa tunnissa. Siinä suunnitelma A.

<< mennyttä elämää