Unessa.net : Arki : Menneet :

Tiistai, 27.11.2001

Ote lipsuu. Johtuu varmaan tästä kurjasta loskasäästä.

Ville on kova poika tekemään vähän kaikenlaista. Olen kai kova poika myös väittämään asioita. Väitin jollekin joskus, etten pelkää uusien ihmissuhteiden aloittamista tai jotain sen suuntaista. Taisin valehdella päin naamaa. Tai siltä ainakin nyt taas tuntuu. Olen joiltain todella hyvin sinut itseni kanssa, mutta mussa on myös puolia jotka edelleenkin kiellän ja joita häpeän.

Analysointi ja vakuuttavien perusteluiden esittäminen helpottaa samalla tavalla kun siivous helpottaa silloin kun pitäisi lukea kokeisiin. Sillä luo tekosyyn olla kohtaamatta niitä tosiasioita joita oikeasti pakenee. Mitäköhän minäkin tällä hetkellä pakenen? Montaakin asiaa.

En osaa selittää itselleni vieläkään miksi en tule toimeen joidenkin ihmisten kanssa. Keksin kummallisia verukkeita ja teen todennäköisesti toisten olon kurjaksi kertomalla näitä eteenpäin, koska fiksu ihminen varmasti ymmärtää tietynlaisten lauseiden todellisen merkityksen. En minä haluaisi loukata ketään, mutten todellakaan osaa parantaa itseäni tästä. Kai.

Oikeastaan ongelmani jakaantuu tältä osin kahteen osaan. Ensinnäkin niihin ihmisiin joista pidän osittain, mutta joista en kuitenkaan pidä tarpeeksi halutakseni olla näiden kanssa tekemisissä ja toisaalta ihmisiin joista olen joskus pitänyt tai luullut pitäväni, mutten enää pidä ollenkaan.

Sepon kanssa tästä ollaan kait joskus juteltukin, mutta aihe on valtavan arka eikä siitä välttämättä saa helposti kunnollista otetta järkevän keskustelun aikaansaamiseksi. Tylsää.

tämä kitara antaa minulle paljon enemmän kuin moni muua sia yhteensä...Liian vakavana taas olen ollut. Paitsi hetken tänään kun sain viimein kitarani huollosta. Se on nyt mahtavassa vireessä ja soi kuin sirkkeli! :) Jaoimme tänään parin tunnin ajan toisillemme rakkautta ja sulosäveliä. Kitara on edelleenkin vireessä, mutta minä olen nyt kovin kovin väsynyt.

En saa kunnolla nukutuksi ja siihen on liian monta syytä. Ensinnäkin olen taas eksynyt jonkun toistaiseksi kovin tuntemattoman naisihmisen maailmaan. Tämä siis liittyi siihen ihmissuhdeasiaan. Toinen minäni haluaisi nähdä hänet heti, mutta toinen puoli pelkää että petyn rikkoessani sen tietyn taian ja menetän taas jotain mitä mulla ei edes vielä ollut.

Tämä nainen. Se on kuin Miia, mutta huolestuttavan paljon lähempänä niin maantieteellisesti kuin ajatuksellisestikin. Ei hän oikeastaan ole yhtään kuin Miia, mutta Miia tulee ihan väkisin mieleen tästä kaikesta. Sokkotreffit voi tässä tapauksessa olla kuitenkin melkoinen terveysriski :) Niistä tulee taas mieleen Piia, joka on kaikin puolin mukava ja mielenkiintoinen tyyppi, mutta ei ollenkaan siinä mielessä kuin olisin ehkä halunnut. Onko se mun vika jos mä en tunne mitään? Mun mielestä se ei voi olla ja kuitenkin tunnen siitä syyllisyyttä ja se repii minuun haavoja. Miksi kaiken täytyy olla aina niin pirun monimutkaista?

Kiitos ihmiskunnalle kolmesta soinnusta ja ilmiöstä nimeltä Rock. Onneksi on edes jotain mikä voi olla samaan aikaan yksinkertaista kuin blondi ja parempaa kuin seksi =)

<< mennyttä elämää


vaihtoehtoinen helvetti