|
Unessa.net : Arki : Menneet : Lauantai, 8.12.2001 Tosiperseestä. Tänään on ollut taas yksi sellaisista päivistä jonka vaan voisi yksinkertaisesti poistaa olemassaolosta, eikä kukaan tietäisi siitä mitään. Puhelimen vajaatoiminta aiheutti sen, että olin melkoisen paljon pihalla kaikesta kommunikoinnista. Tai siltä ainakin tuntui. Pohdiskelin vaihtoehtoa lähteä Cosmicciin kääntymään, mutta päätin kuitenkin jäädä kotiin. Muutamaa minuuttia myöhemmin Olli ja Matkala koputtelivat ikkunan takana ja sitten jo pian oltiin kaupungilla. Kaikki meni ihan loistavasti kunnes minut eksytettiin ja olin taas yksin. Juttelin uusien ja vanhojen tuttavuuksien kanssa, uudet eivät olleet lainkaan kiinnostuneita minusta ja vanhat halusivat tappaa itsensä. Kuinka tyypillistä. Loppuilta meni tylsästi viisseiskassa, josta en kaiffareita kuitenkaan löytänyt. Pari jotain tytsyä, mutta en kertakaikkiaan haluaisi edes ajatella vierelleni naista joka haluaisi viettää vapaa-aikaansa vapaaehtoisesti siellä. Tulin yksin kotiin taksilla ja taas kaikki on niin ällötävän tavallista. Olen päättäväinen. Tahdon löytää sen naisen. Tahdon ihan oikeasti. Tahdon vaikka mitä tapahtuisi ja vaikka kuinka kauan kestäisi. Tutustun vaikka miljoonaan ihmiseen, kirjoitan vaikka miljardi meiliä, mutta tahdon ihan oikeasti tutustua siihen ihmiseen joka minut lopulta saa rauhoittumaan tämän kaiken keskellä. Harvoin muistan, että ne jotka mielestään ovat onnensa jo löytäneet eivät ole yhtään sen parempia kuin kukaan muukaan. He ovat vain sattuneet törmäämään onneensa ennemmin kuin muut. Sattumaa kaikki tyynni. Liian monen osalta se on tietysti tyytymistä siihen, että ei edes viitsi ajatella muuta kuin keskinkertaisuutta, mutta se onkin asia erikseen. Tällaisina hetkinä toivoisi aina, että saisi edes pari tuntia lisäaikaa - neljän aikataulu tuntuu olevan poikkeuksetta liian aikainen riippumatta siitä kuinka monta tuntia on ehtinyt sekoilla. Hitto. Mitä ihmiset hakevat baareista? Minä en hae seksiä, vaikka monet niin tuntuvat luulevan. Pitäisikö laittaa joku kyltti kaulaan roikkumaan jotta erottuisi? Saatanan typrä maailma sanon ma. Toivottavasti huominen tuo jotain lohtua. Todennäköisesti ei... |
