Unessa.net : Arki : Menneet :

Tiistai, 25.12.2001

Tästähän tuli yhtä juhlaa, niinkuin arvelinkin.

Perjantaista tuli uskomattoman hieno päivä, päädyttiin yllättäen Sepon kanssa joululahjaostoksilta Cosmicciin yhdelle ja neljän aikaan yöllä Dynamon pilkun jälkeen huomasin poistuvani taksilla kotiin... wau =)

Lauantai meni paleltuessa, hyvän sormusleffan parissa ja Pelle Miljoonan keikalla. Dynamossa ei tapahtunut lauantaina juuri mitään, joten taksi kutsui taas.

Sunnuntaina oli niin hyvä fiilis, että menin ja kävin hyvään olooni syömässä kebabin adassa ja nysväsin koko päivän kaikenmaailman juttuja. Samaten meni eilinen, vain puolituntinen puhelinrupattelu Miian kanssa toi eloa siihen päivään. Kiitos kaikki ihmiset jotka muistitte minua eilen - rauhaa ja rakkautta =)

Tämä joulu on ollut pelkkää muistelua. Ihan kaikki on ollut pelkkää muistelua. Takerrun menneisiin ja pidän niistä kiinni, kiillotan vanhoja muistoja ja elän niitä uudelleen. Muistan kasvoja, kosketuksia, tuoksuja. Toivoisin että osaisin elää elämääni jotenkin rennommin ja vapautuneemmin, mutta minua riivaa lähes pakkomielteeksi muodostunut tarve metsästää tai tulla metsästetyksi.

Lapa ja Veera todistivat sunnuntaina tämän luukkuni jo pitkään hallitsemattomana käynyttä epäjärjestyskierrettä, olen tänään saanut siivousvaihteen jo melkein päälle. Melkein. Toivon, että huomenna pääsisin elämään taas nykyhetkessä kun LAura ja ykköstyttöni Rosa tulevat kylään. Siksi siivous.

Aiemmin kärsin jonkinlaisesta ahdistusolotilasta kun odotin LAuraa kylään. Tosi hölmöä, mutta luulisin sen liittyneen jonkunlaiseen vierastamiseen ja osittain pelkoon siitä että miten tulee toimia pienen lapsen kanssa. Mutta eihän lapsi ole mikään ihmeotus, se on vaan vähän normaalia pienempi ihminen :) Kun tässä ollaan muutenkin oltu kohtuullisesti yhteyksissä viime hesan keikan jälkeen niin nyt odotus on sellaista normaalia ”tulis jo” -odottelua :) Tulis jo.

Ainiin. Sain kaksi mielettömän upeaa ja erityisen maininnan arvoista lahjaa. Miialta sain aivan epäreilun ennalta-arvattavan V&W -albumin, joka on sanoinkuvaamattoman hieno. Vuoden ylläri oli isäukolta saaamani kannettava CD-soittin, joka tarkoittaa siis matkustelun yhtäjaksoista nirvanaa niinkauan kuin patterit kestää :)

Olen edelleenkin sitä mieltä, että antaminen on paljon hauskempaa kuin saaminen. Uskon, että jonain kauniina päivänä tämän tietää joku onnellinen ihminen. Toivon niin.

<< mennyttä elämää