Aina ei tahtoisi taipua käsikirjoitukseen. Eläisi mieluummin sivujuonessa, jonka muut unohtivat. Jännittävässä ja eksoottisessa maailmassa, josta ei osattaisi etsiä. Erakkoni viihtyisi varjoissa.
nauttia saunasta, kääriytyä villaan,
odottaa,
rentoutua, rakastaa, nauttia,
oppia,
luoda, unohtaa,
muistaa
ymmärtää, antaa anteeksi
Paljon tekemistä.
Tänään on Sallan synttärit, neiti täyttää 21-vuotta. Salla on yksi niistä ihmisistä joita ei koskaan tule unohtamaan, vaikka toisesta ei mitään kuulisikaan. Joskus harmittaa kun emme ole enää yhteyksissä, vaikka useimmiten jo ymmärränkin miksi se ei välttämättä olisi edes järkevää. Aikansa kutakin, kai. Toivottavasti hän on onnellinen.
Olen aina pitänyt syksyä jonkinlaisena kaiken kulminoitumispisteenä, mutta monien kokemusten valossa tulin viimein ajatelleeksi, että ehkä se onkin tammikuu. Olen iloinen siitä, että tämä tammikuu on jälleen yksi niistä onnellisista.
Tosin kyllä tämäkin paratiisi on välillä sateinen. Tiina on päättänyt lähteä tänä vuonna sinne vaihtoon, jota vuosi sitten pohdittiin pitkään. En vielä tiedä mitä kaikkea tuo päätös tuo tullessaan, mutta lienee selvää, että elämänmuutos tulee ainakin olemaan suuri. En osaa selvittää edes itselleni miten pitäisi tuntea asiasta, joka harmittaa suuresti, mutta joka toisaalta kuuluu toisen ihmisen elämään ja valintoihin. Asia olisi ehkä helpompi jos itse haluaisin lähteä. Vaan en halua. Haluan onnellisen arjen ja osoitteen joka ei ole muuttunut kahteen kertaan viimeisen kahden vuoden aikana. Haluan juri tällaisen kodin jossa nyt asumme. Jotenkin näen liian helposti sen ironian, että olen pian uudelleen tilanteessa jossa joudun pitkäksi aikaa erilleen rakkaastani pakon edessä ja ilman että voin tehdä asialle yhtään mitään. Muistaen kuinka kävi viimeksi, en ainakaan iloitse tulevasta.
Joskus puolenyön jälkeen:
T: Voi ei. Ota housut pois.
V: Ai miks?
T: On vähän parempi nukkua. *repii housut jalasta*
V: Aijaa.
T: Ja toi villapaita kans. Et sä nyt voi vaatteet päällä
nukkua!
Yhteinen arkemme on ollut enemmän yhteistä nukkumista kuin yhdessä elämistä viimeaikoina. Luulin tämän illan tekevän piristävän poikkeuksen, mutta en tietysti muistanut että hän oli lähtenyt juhlistamaan kaverinsa synttäreitä. Sinnittelin, enkä mennyt tällä kertaa kaksitoistatuntisille ”nokosille”. Nukahdin vasta kymmeneltä.
Koulun alkaminen tuntuu hienolta. Tunnen pääseväni pitkästä aikaa vauhtiin, vaikka paikasta toiseen säntäily vähän elämää sekoittaakin. Kohta on taas rauhallinen tenttiinvalmistautumisviikonloppu.
Äidin uusi iBook on ollut viikonlopun meillä hoidossa. Laite on kauniimpi kuin uskoisi. Pieni ja kiiltävä. Kaikki kehut mitä olen uudesta OS X käyttöjärjestelmästä tähän mennessä kuullut, ovat osoittautuneet todeksi. Macmaailmaan tottumattomalle laitteen käyttökokemus on tuntunut epäreilun hyvältä. (Miksi vitussa minun tietokoneeni ei voi toimia näin hienosti?)
On sääli, että maailman kaikissa naisissa on jotain vikaa. Paitsi ehkä Kyliessä. Jos hän on kaunis ja kertoo laulavansa jazzia, hän todennäköisimmin polttaa. Jos hän ei polta, et voi kuin ihastua, vaikka jazzin laulaminen olisikin ollut pelkkä iskurepliikki.
Oma aarteeni on paitsi kaunis, myös monella muulla tavalla hurmaava. Hän hymyilee usein. Harmonian edellyttämä tumma pisara on hänen tapansa raivostua. Tapa, johon miehet monesti viittaavat parantaessaan maailmaa savuisten kapakoiden kulmapöydissä. Olen vieläkin hieman hämilläni siitä, että vielä vuosi sitten luulin noita keskusteluja käytävän lämpimikseen, ikäänkuin ikuisena kilpailuna siitä ken on heistä kauhe-in. Lyhyen ajan sisällä olen oppinut tästä maailmasta lisää pahaa: ainakin osa noista tarinoista on totta.
Eilen koettiin taas yksi perheriita, joka alkoi hyvin pienestä, johti raivostumiseen ja lopulta hölmöön riitaan. Tuntuu voimattomalta kun on sellainen olo, että jotkin asiat ovat väistämättömiä. Ei ole oikeaa tapaa käyttäytyä, on vain väärä. Onneksi, niin väkevää erimielisyyttä ei olekaan, etteikö rakkaus lopulta pilaisi hyvää murjotusta.
Olipas pitkä hiljaisuus. Tiedostin sanomattomuuden painostavan taakan, mutten osannut kuvitella, että siitä olisi jo viikko. Mikäli tämä on osoitus siitä, että minulla viimeinkin on elämä, olen onnellinen.
Näin
tänään Pasin todella pitkän hiljaiselon jälkeen.
Armeija-ajoilta tuttu taistelijapari
asustelee tätä nykyä Tampereella ja opiskelee vieläkin
valohommia. Ehdimme turista jokusen hetken
lehmäbaarissa. Oli enemmän kuin
mukavaa valuttaa väli vuosituhannen vaihteesta neljännen vuoden
vaihteeseen asti muutamalla lauseella. Nyt, jos vaan aikaa ja rahaa järjestyy,
lähdetään vastavuoroisesti Tampereelle parin viikon päästä.
Viikonloppu oli mukavan hiljainen. Kännykkä oli tahallisesti pois näköpiiristä melkein koko ajan, eikä turhaa ajateltavaa päässyt muodostumaan juuri mistään muustakaan. Huomenna alkaa koulu, pian näitä rauhallisia viikonloppuja osaa taas arvostaa ihan eri tavalla.
Rakkaudesta on vaikea pitää huolta. Se on niin voimakas ja tyynnyttävä tunne, että se saa helposti kaiken tuntumaan pysyvältä. Muistan harmittavan hyvin niitä yksinäisiä hetkiä, joina olisi voinut antaa lähes mitä tahansa saadakseen kokea edes lyhyen hetken jotain tällaista jossa nyt elän päivästä toiseen. Ja silti. Silti on vaikeaa saada itsensä ymmärtämään tämän kaiken.
Uuden ajan alku
Olen yrittänyt löytää elämää itsestäni. Luulin nauttivani yksinäisyydestä, mutta ensimmäisen päivän jälkeen on ollut vain kaipuuta. Yhteinen aikamme jäi melko lyhyeksi tämän loman aikana, mutta huomenna otetaan vanhinko takaisin. Saunotaan, rakastellaan jumalamme kateellisiksi ja nukahdetaan onnellisina omalle sängylle.
Vuosi vaihtui kuin huomaamatta, eikä näinä päivinä ole muutenkaan tullut havaittua juuri mitään. Jollain tavalla turta olo. Into riittää asioihin joilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä, ja jotka eivät edesauta niiden tärkeämpien asioiden etenemistä yhtään. Esimerkiksi koulutyöt ovat edistyneet yhtä vähän kuin niitä taltioiva blogikin.
Jossain määrin odotan alkavaa viikkoa ja tutun rytmin paluuta. Painetta, jonka alla olisi hyvä suoristaa selkänsä ja tarttua johonkin konkreettiseen.
Huomisen vielä lepään. Ja odotan.
~ menneet ~
Kiitos. Palaute on tervetullutta esimerkiksi Satumaahan.