Unessa.net

Hiljattain Omenatarhablogissakin uutisoitu Businessweekin mielipidekirjoitus sai erään lukijan kysymään käytettävyysguru Don Normanin mielipidettä iPod shufflesta koska hänen mielestään se rikkoo Normanin itsensäkin antamia hyvän käytettävyyden ohjeita.

Norman puolustaa iPodia näkemällä kokonaiskuvan: käytettävyysperiaatteita ei pidä sekoittaa tietoisiin ratkaisuihin tuotteen markkinoinnin suhteen. Toisin sanoen, iPod shuffle ei ole käytettävyydeltään huono siitä syystä että siitä puuttuu näyttö vaikka siihen sellaisen saisi ehkä mahdutettuakin. Ja edelleen, käytettävyys on paljon muutakin kuin pelkkä laite:

Apple has produced an excellent system. The real product is the system, not any of the individual components. They paved the way for music licensing, they made iTunes an easy to use application, they made interaction of the players with the music players simple and easy (and fast), and they provide a wide variety of music players, with open APIs so that developers can enhance the value.

Nobody else comes close.

<!—more—> Käytettävyysintoilijana, alaa opiskelevana, ja iPod shufflen onnellisena omistajana olen heti ensimmäisistä päivistä lähtien kiinnittänyt huomiota laitteen helppokäyttöisyyteen ja pieniin yksityiskohtiin (jotka käytettävyyttä suunnittelevalle ovat usein Suuria). Ensinnäkin, siitä huolimatta että näyttöä ei ole, laite kuitenkin antaa hyvien käytettävyysperiatteiden mukaan käyttäjälle aina palautetta siitä mitä tapahtuu: käyttösäätimiä käytettäessä tuntuma nappuloihin on hyvä, ledi välkähtää vihreää ja korviin kuuluu vaimea piippaus. Akun tilan varauksesta kertoo oma painikkeensa laitteen takapuolella ja ollessaan koneessa latauksessa ledi vilkkuu oranssina. Pienen laitteen mukana tuli pieni ohjevihkonen ja vielä pienempi kortti pikamuistioksi eri toiminnoille, mutta en ole lukenut kumpaakaan — en tarvinnut niitä.

Syy miksi halusin nimenomaan iPod shufflen ei kuitenkaan ollut laitteen pieni koko tai välttämättä edes edullinen hinta. Halusin sen koska se on maailman helppokäyttöisin digitaalinen musiikkisoitin. Kun kytken sen koneeseen, iTunes tulee esille ja voin vaihtaa musiikin uuteen yhdellä napin painalluksella. (AppleScriptillä iTunesin saisi varmaan tekemään automaattitäytön ihan ilman klikkauksiakin.) Edellytys sille että jaksan kuunnella musiikkia ulkona liikkuessani on se, että se mitä kuuntelen on jotain tuoretta. Jos musiikin lataaminen ja vaihtaminen soittimeen on yhtään hankalampaa kuin CD:n vaihtaminen, en viitsi sitä tehdä ja silloin soitin on täysin turha. Tässä suhteessa iPod pesee kilpailijansa 6-0 ja kuten gurukin asian ilmaisi: muut eivät pääse edes lähelle.

Kun pieni shuffle oli vielä kaiken lisäksi ainoa edullinen pikkusoitin joka kykeni toistamaan iTunes Music Storesta ostamaani musiikkia ilman sählinkiä, lopullinen valinta pieneksi käyneen USB-muistin korvaajaksi oli aika helppo tehdä. Kuten Donald Normankin sanoi, iPodissa on puutteita ihan samalla tapaa kuin kaikissa muissakin laitteissa, mutta se mikä tekee pesueesta kilpailijoitaan valovuotta paremman on kokonaisuus.