Windowsin jälkimaku
perjantaina 2. syyskuuta 2005Suomalaisen laatulehden innoittamana syntyi tarina siitä kun Macintosh-käyttäjä siirtyy Windowsiin. Kaikki alkoi siitä kun Alli Aivokuollut kyllästyi mäkkinsä yksinäppäimiseen hiireen ja halusi päästä kokeilemaan miltä Oikean tietokoneen käyttö tuntuu. Kaikkihan tietävät, että Macintosh-tietokoneiden vanhanaikainen Mac OS X-käyttöjärjestelmä ei tue moninäppäimisiä hiiriä, joten Alli teki rohkean päätöksen ja päätti siirtyä Windows-käyttäjäksi.<!—more—>
Windows-koneen käyttöönotto ei ole lainkaan niin tylsää kuin mihin Mac-käyttäjä on tottunut. Pari-kolmesataa euroa vastaavaa Applen laitetta kalliimman PC-koneen hinnalle saa runsaasti vastinetta rahoilleen. Ensimmäinen ilta uuden koneen kanssa kuluikin rattoisasti erilaisten johtojen ja mystisten muoviosien paikalleen sovittamisessa. Muutaman tunnin reippailun ja vajaan kaljakorin jälkeen pöydällä komeileva trendikkään beige vauhtimylly heräsi henkiin kuin wanha DC-kymppi kiitoradan päässä. Allin oli syytäkin olla ylpeä — tällaista tekniikkalegoa ei ihan joka tyttö osaisi koota. Tuore PC-käyttäjä jäi ensimmäiseksi ihastelemaan sitä, että nyt pitkästä aikaa koneen todellakin kuulee olevan käynnissä eikä sitä tarvitse enää arvuutella.
Seuraavana päivänä Alli ryntäsi uuden armaansa kimppuun heti töistä tullessaan. Hän laittoi kahvin kiehumaan ja käynnisti pöydällä uljaasti keikkuvan PC:n. Kahvi ei ollut ehtinyt jäähtyä juuri lainkaan kun PC jo alkoi soittelemaan taidokkaasti sävellettyjä Windowsin käynnistysääniä. Turvallinen ja vanhan Mac-käyttäjän silmissä huomattavasti Mac OS X:ää tyylikkäämpi Windows XP Home osasi ilmoittaa heti ensimmäisellä käynnistyksellä, että järjestelmä kaipasi lisää verkosta haettavia parannuksia, ja että niiden hakemiseen tarvittava verkkoyhteys ei toiminut. ”Onpas fiksu systeemi”, Alli mutisi itsekseen. Windows opasti ystävällisesti Allia hakemaan verkkokortin asentamiseen tarvittavan ajurin netistä, joten nyt Alli sai loistavan syyn solmia illaksi treffit myynnistä tutun Pekan kanssa — jolla oli netti.
Kolmantena päivänä Alli pääsi verkkokortin asentamiseen. Asennus sujui paljon mukavammin kuin mihin Mac-käyttäjä on tottunut. Asennuksen aikana pääsee klikkaamaan monta kertaa OK-nappulaa ja vielä kaupan päälle pääsee näkemään jokaikisen koneelle tallennettavan tiedoston nimen — etteivät ne vaan mene hukkaan. Uudelleenkäynnistyksen jälkeen uusi PC pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla näyttämään kyntensä. ”183 turvallisuuspäivitystä!”, Alli hihkui iloisena. Mac ei ollut koskaan näin turvallinen: siihen tuli korkeintaan kourallinen päivityksiä vuodessa. Päivitysten lataaminen tosin kesti yllättävän kauan ja siinä menikin koko ilta. Tai olisi mennyt, mutta Alli sattui tekemään virheen kun kesken päivityksen Windows pyysi häntä suorittamaan tuoteaktivoinnin, minkä aikana kone meni jumiin ja se oli pakko sammuttaa. Allin virhe oli tyypillinen Windowsiin siirtyneen Mac-käyttäjän virhe, sillä Mac OS X:ssähän ei ole niin hienostuneita turvallisuusmekanismeja kuin Windows XP:ssä ja kaikenlisäksi Mac OS X:n dialogipainikkeissa lukee hankalasti toteutettavan toiminnon nimi eikä lyhyesti OK kuten helppokäyttöisessä Windowsissa.
No, neljäntenä päivänä Alli vihdoin sai kaikki päivitykset ladattua ja kuudennentoista uudelleenkäynnistyksen jälkeen kone olikin jo täysin käyttökuntoinen. Tai se olisi ollut, ellei päivitysten aikana koneeseen olisi tullut matoa, joka sekoitti sekä koneen että Allin aika pahanpäiväisesti. Perähikiän PC:n korjaus Ky oli onneksi päivystyksessä, joten koneelle saatiin annettua nopeasti puhdistava peräruiske. Ystävällinen korjaussetä kertoi Allille myös palomuuri-, haittaohjelma- ja virustorjuntaohjelmista, jostain niin hienosta että useimmat Mac-käyttäjät eivät tiedä niistä vielä nykyäänkään yhtään mitään. Alli sai lääkärikäynnillä koneeseensa myös sellaiset ja oli kotiin tullessaan entistä vakuuttuneempi PC-maailman ylivertaisuudesta.
Viides päivä uudenkarhean PC:n parissa sujui jo kuin vanhalta tekijältä. Nyt Alli tiesi jo, että sähköposteja ei saanut edes esikatsella etteivät pöpöt iske, että oikeassa alakulmassa terhakkaasti vilkkuva maapallo tarkoitti jälleen pidempää kaulaa Mac-käyttäjiin tietoturvan suhteen, ja että useimpien ohjelmien tärkeät toiminnot löytyivät toisen hiirennapin takaa kontekstuaalivalikosta eikä hankalasti niille tarkoitetuista ikkunavalikoista kuten Mac OS X:llä. Viikko Windowsin parissa oli Allille ikimuistoinen kokemus. ”Windows on yksinkertaisesti vain jotain mitä pitää itse kokea, sitä ei voi sanoin kuvata”, Alli selittää sammuttaen samalla koneen valikosta ‘Käynnistä’.
