Unessa.net

Olin yksi niistä onnekkaista jotka saivat Tiikerinsä jo viime torstaina, eli päivää ennen kuin käyttöjärjestelmä virallisesti julkaistiin. Nyt on korkea aika niputtaa yhteen viiden ensimmäisen päivän kokemukset uuden kissaeläimen sielunelämästä.<!—more—>

Itse asennus sujui Pantterin päälle joutuisasti, mutta sen jäljiltä oma koneeni ei säilynyt ihan ehjänä. Fink-projektin paketteja hyödyntävä POPFile-roskapostisuodin ei toiminut (mikä esti Mailia käynnistymästä) ja melko paljon kustomoidun Apache web-palvelimen asetukset oli nollattu (eli koko web-kehitysympäristöni oli rikki). Näiden lisäksi oli joitain pienempiäkin ongelmia, mutta ne kaikki johtuivat pääsääntöisesti kolmansien osapuolien apuohjelmista jotka olivat lakanneet toimimasta. (Itseasiassa, Tiikerin yksi allekirjoittanutta miellyttävä puoli on se, että useita kolmansien osapuolien tarjoamia ohjelmia ei enää tarvitse kun asiat hoituvat fiksusti Applen omilla työkaluilla.)

Ensimmäisistä ongelmista päästiin eroon nopeasti ja kohtuullisen pienellä vaivalla, mutta valitettavasti ongelmat eivät loppuneet tähän. Lauantaiaamuna käynnistäessäni iPhotoa, ohjelma ei yllättäen löytänytkään ulkoisella FireWire-kovalevyllä ollutta kuvakirjastoani vaan kysyi sen sijaintia. Ohjelman käynnistäminen oli irroittanut asemat Finderin näkyvistä. Ongelma oli tuttu jo Pantterin 10.3.8-päivityksen ajaltam joten irroitin levyn johdon ja käynnistin koneen uudestaan. Yllätyksekseni huomasin, että toinen levyistä ei enää tullutkaan näkyviin. Levynkorjaaja (Disk Utility) sanoi sen olevan vioittunut. Pikainen Googletus paljasti ongelman vakavuuden: levy tosiaankin oli turmeltunut ja sillä ollut 200 gigatavun osio ehkä peruuttamattomasti kateissa (toinen pienempi osio tuntui toimivan normaalisti).

Mutta onneksi on varmuuskopiot. Tavallaan. Ne nimittäin oli siirretty Tiikerin asentamisen vuoksi juurikin sille levyosiolle joka nyt oli rikki. Ainoa osio mikä näkyi sisälsi duplikaatin PowerBookin päälevystä ennen Tiikerin asennusta. Kävi siis niin, että kuvakirjaston (mikä sisälsi kaikki koskaan ottamani digikuvat vuodelta -99 lähtien) ja videoprojektien sekä lukuisten muiden ”huvi”tiedostojen lisäksi olin onnistunut hävittämään kaikki varmuuskopioni ja osan työtiedostoista. Ihan näin tukalaan tilanteeseen en kuvitellut Tiikerin asennuksen johtavan. Ongelman setviminen on oikeastaan kesken vieläkin, mutta tässä vaiheessa kun kaikki ehdotetut pelastusohjelmat (mm. sadan euron hintainen DiskWarrior) on käyty läpi, levyltä on onnistunut pelastaa vain noin 5 gigatavua tietoa (minkä joukossa on onneksi suuri osa henkilökohtaisesti arvokkaasta kuvakirjastosta). Todella huono säkä. Tosin kyse ei tainnut olla pelkästään tuurista, sillä verkosta löytyy tukuittain vastaavanlaisten ongelmien kanssa painivien avunhuutoja. Mielenkiintoinen seikka on myös se, että Applen keskustelualueille liitetyn sähköpostin mukaan yksikään LaCien FireWire-levyistä ei tällä hetkellä ole (LaCien osalta) tuettu Tiikerin kanssa.

Ikäänkuin pisteeksi i:n päälle tapahtui seuraavaa: synkkasin tätä juttua kirjoittaessani puhelimeni koneen kanssa. Jonkun vihelisäisen bugin vuoksi iSync nollasi täydellisesti sekä puhelimen että tietokoneen osoitteiston. Onneksi Osoitekirjan hakemistosta löytyi kuitenkin varmuuskopiotiedosto, joka palautti puhelimen paria päivää edeltäneeseen tilaan eikä tietoja hävinnyt kuin muutama.

Muita satunnaisia bugeja ja kaatumisia olen kohdannut viikossa enemmän kuin Pantterin kanssa koko kuluneen vuoden aikana. Tiikeri vaikuttaa ominaisuuksiltaan kaikin puolin loistavalta käyttöjärjestelmältä, mutta liian monessa kohtaa toteutus on valitettavasti jäänyt säälittävän ja ala-arvoisen välimaastoon. Jo nyt tekeillä oleva 10.4.1-päivitys korjannee toivon mukaan ainakin osan näistä virheistä. Vaikka Tiikerin puraisut ovat olleet näinkin kivuliaita, järjestelmän uudet ominaisuudet ovat kuitenkin niin iso askel eteenpäin, että vakaaseen Pantteriin palaaminen ei houkuttele yhtään. Toimiessaan Tiikeri on hyvinkin kaiken hypetyksen arvoinen ja bugeineenkin silti vielä enimmäkseen harmiton.