Sain ihan viimetingassa ilmaisen opiskelijapaikan Openmind 2006 seminaariin. Tampereella järjestettävän tapahtuman aiheina on avoin lähdekoodi, avoin sisältö ja avoin innovaatio. Puhujistossa on mielenkiintoista väkeä mm. Wikimedian, Googlen, IBM:n ja Magnatunen palkkalistoilta.

Seminaari järjestetään 24.-25.10., eli ensi viikon tiistaina ja keskiviikkona. Jonkunlaista miitintynkää siis odotettavissa Tampereella tuolloin :) Luonnollisesti tarkempaa tilitystä luvassa paikan päältä ja tapahtuman jälkeen.

SIGCHI Finlandin nohevana jäsenenä sain ajatuksen poiketa tänäkin vuonna edes kerran yhdistyksen sivuilla. Kannatti!

Jyväskylän yliopistolla on hiljattain lanseerattu uusi HCI-alan verkkojulkaisu nimeltään Human Technology. Kyseessä on poikkitieteellinen julkaisu, jonka tavoitteena on (vapaasti suomentaen) "paljastaa kehittyvistä teknologioista kumpuavia ihmisnäkökulmaan liittyviä ongelmia, ja tarjota niihin uusia ja toimivia ratkaisuja".

Human Technology will publish reports of empirical work, theoretical analyses and reviews. It will feature guest editors and thematic issues and will publish individual research and peer-reviewed commentaries. Discussion and debate is encouraged regarding controversial themes. There are no restrictions on the background of authors and published papers will reflect high scientific standards.

Mikä hienointa, julkaisu on täysin ilmainen.

Aiheemme Social Theories of IS Research-kurssilla pyöri Social Shaping of Technology-, eli SST-teorian ympärillä. Teknologian tutkimisessa jo suosituksi nousseen teorian mukaan ympäröivä maailma muokkaa teknologiaa eikä päinvastoin.

Teki mieli palata Professori Karstenin luennolla esittämään kysymykseen "voisiko tämän teorian ottaa mukaan käyttöönottokurssille?" Henkilökohtaisesti pidän SST:n näkökulmasta, koska se heivaa teknologisen determinismin ja ottaa tilalle ihmisnäkökulman. Vaikka teoriaa ei ole käsittääkseni edelleenkään käytetty kovinkaan laajasti tietojärjestelmätieteessä, se soveltuu siihen tietyin varauksin erittäin hyvin.

Miksei SST sopisi myös käyttöönottoa tarkastelevien tapaustutkimustenkin arviointiin. Teoria on melko helppotajuinen, joten se sopii ihan hyvin aineopintotasoisen kurssin lukemistoon. Kritiikkinä todettakoon, että SST ei tarjoa mitään konkreettista työkalua, mutta eipä se ainakaan tuolla käyttöönottokurssilla tuntunut aiemminkaan esteenä olevan :)

Sain hyvää palautetta maanantaina lähettämästäni kehityskurssin työsuunnitelmasta. Kritiikki kohdistui samoihin ongelmiin kuin joiden kanssa itsekin painiskelin ja niiden pureskeluun tuli myös hyviä ideoita.

Täältä Virosta käsin on ollut hieman hankalaa osallistua ryhmätöiden tekemiseen, mutta onneksi Social Theories -kurssin taistelupari on sen verran noheva, että hän oli kaivanut tarvittavat materiaalit jo ennen kuin ehdin edes murehtia asiaa. Mikäs tässä lukiessa kun materiaalitkin on toimitettu valmiiksi.

Synergian missaaminen vähän harmittaa. Kotikylässä tuntuu aina tapahtuvan enemmän asioita silloin kun itse on poissa.

Jotkut asiat vaan sopivat täydellisesti. Kehittämiskurssin harjoitustyöhön valitsemani artikkelit tuntuvat sellaisilta. Ainakin vähän.

Ensimmäisen artikkelin otsikko on Building Systems that People Want to Use (Malhotra, Y., Galletta, D.F., 2004). Se tuntui alusta asti melko läheiseltä, sillä käyntikortissani lukee (ihan oikeasti) "Tietojärjestelmiä joita on kiva käyttää". Toinen artikkeli on, jos mahdollista, vieläkin osuvampi. Information Systems Development Methodologies and all that Jazz (Michalec L. and Banks D.A., 2004) rinnastaa tietojärjestelmien kehittämisen jazzin soittamiseen. Jazz on paitsi lempimusaani, se on ollut mm. Djangon nimen taustalla. (Django on web-kehitysympäristö, joka on mm. tämän blogin selkärankana.)

Tänään on harjoitustyön suunnitelman palautuspäivä. En oikeastaan vieläkään tiedä mitä ko. suunnitelmassa piti tarinoida, mutta omani alkaa näin:

Tietojärjestelmien kehitysprojekteja tarkastellaan valitettavan usein teknologis-determinististen lasien läpi. "Kun yrityksellenne toteutetaan järjestelmä jossa on kaikki nämä ominaisuudet, tuottavuutenne paranee ja tuloksenne moninkertaistuu." Vaikka projektisuunnitelma olisi kuinka taitavasti laadittu, siihen ei koskaan voida sisällyttää kaikkein tärkeintä ja kriittisintä osaa: ihmisiä.

Tässä työssä tarkastellaan toisaalta ihmisten kehitysprojekteille tuomia haasteita (motivaatio), mutta myös luovan ajattelun tuomia etuja (improvisaatio) kehitysprojektien onnistuneeseen läpiviemiseen tapauskohtaisesta näkökulmasta.

Nähtäväksi jää miten onnistun ujuttamaan tuohon akateemisen hevonpaskabingon ikivihreyksiä kuten metamallia, metodologiaa tai vastaavia. No, kai sekin joskus pitää oppia.