|
Unessa.net : Arki : Menneet :
Lauantai, 7.7.2001 [03:00] Vähitellen alan ymmärtää tosissani sitä kuinka tärkeitä ystävät ovat toisilleen... Ei mikään paras mahdollinen alku festariviikonlopulle. Ihan kuin se olisi jonkun vika. Ei tietenkään ole. Menin eilen aika rikki kun kuulin tästä. En tiedä kuuluisiko tällaisesta ihmisen mennä rikki, mutta olin aika järkyttynyt ja pois tolaltani. Oltiin kaiffareiden ja Sallan kanssa katsastamassa Ollin uutta kämppää, ryypätiin ja pidettiin hauskaa. Taisin vaan pelästyä sitä, että tästäkö se nyt alkaa? Nytkö se alkaa se alamäki jonka varrelle jää niin monta tuttua ihmistä? En halua sen alkavan nyt enkä totisesti kestä kuulla yhtään huonoa uutista enää vähään aikaan (hän toteaa uhmakkaana kuin kymmenvuotias, jolta juuri evättiin oikeus toiseen tikkariin. Ihan kuin se minusta olisi kiinni!). Onneksi kaikki ei ole ihan niin huonosti kuin voisi olla. Sain hymyn huulilleni eilen kun kuulin että mummu pääse jo täksi viikonlopuksi kotiin, hän on siis hyvää vauhtia toipumasta leikkauksesta. Elämässä on siis vielä jotain minkä vuoksi taistella, jotain mikä pitää moraalia yllä. Entistä enemmän haluan nyt tarttua hetkeen, pitää kiinni siitä mitä nyt on, unohtaa menneet ja elää elämää pitämättä liikaa kiinni huomisen haaveista. Muutama tunti on tätäkin yötä vielä jäljellä. Aamulla pestään kaikki ajatukset ja pahat muistot mielestä, pistetään uudet vaatteet päälle ja mennään fiilistelemään musiikin parissa. Taidan kaivata tänä vuonna bluesia enemmän kuin tiedänkään.
|
