|
Unessa.net : Arki : Menneet : Sunnuntai, 9.12.2001 Klo 14.15 Perkeles. Nyt vähän vähemmän lauhkeana ja enemmän vittuuntuneena kaikille ja kaikesta, tajuan että menee tämäkin päivä taas ihan penkin alle ja ihan omasta tyhmyydestä. Voi ..suti. Näin muuten täysin outoja unia. Ensin näin sellaista, että joku oli mennyt leikkaamaan hiukseni lyhyiksi ja räyhäsin kaikille kun identiteettini oli viety :) Ihan viimeiseksi heräsin sellaisesta unesta, jossa korjasimme isän kanssa jotain todella vanhaa puista soutuvenettä. Se oli tosi outo uni, vene oli ihan samanlainen kuin mikä meillä oli mökillä joskus aikoja sitten. Hmm. Kaipaan merelle.
Muutamaa tuntia myöhemmin... Toisinaan edes Kova laki ei tuo sunnuntai-iltaan sitä mitä kaipaisi. Tämä ilta pelasti kyllä päivän - jopa viikonlopun melkoisen hyvin. Ensin huomasin, että pääsen piiitkästä aikaa irkkiin. Jostain kumman syystä baananrimpula vei minut jopa tältä kotikoneelta ircnettiin ja vietin muutaman hetken wanhojen tuttujen kanssa irssailen kunnes yhteys pätkäisi vaihteeksi silleen ettei enää päässyt kiinni. Noh.. kivaa niinkauan kuin se kesti :) Irkistä tuli muuten mieleeni, että kannattaa käydä kuolaamassa rakasta LAuraamme myös Irc-Gallerian puolella, hän on siellä lähes yhtä viehättävä kuin luonnossakin :) Samalla kun olette siellä, niin lipeviä vonkaussitaatteja kannattaa ehdottomasti myös heittää ocan osastolle =) (ja tosiaan kaikille vonkaajille tiedoksi, että vain ensin mainittu liikkuu keskuudessamme vapaalla jalalla...) Tuskastelin uuden lumosaitin kimpussa alkuillan ja jossain vaiheessa sain sähköpostia (liian) kauan kadoksissa olleelta Outihenkilöltä :) Viimeinkin. Mielikuvitukseni kohtasi jälleen kerran voittajansa todellisuudesta. En tiedä miksi jaksan innostua asioista joista ei kaiken järjen mukaan missään nimessä pitäisi, mutta näin siinä aina vaan käy. Mietin joskus mahdanko kadottaa tän hienon ”nauttii pienimmistäkin asioista” -ominaisuuden sitten kun on isompiakin asioita joista nauttia. Kai se katoaa siinä samassa yhteydessä kun ongelmat muuttuu asioiksi tyyliin ”hitto kun elämä on perseestä kun tämän kaiken biletyksen ohella täytyy käydä koulussa”. Tuli taas lukeminen mieleen... Onko muuten lieviä paineita päästä opiskelemaan tänä vuonna? Dough. Kai sitä jo tänäkin vuonna oli ihan tarpeeksi, mutta mä en oikeasti edes osaa kuvitella mitä helvettiä sitten teen jos vuonna 2002 eli kolme vuotta kirjoitusten jälkeen en vieläkään pääsisi opiskelemaan. No. Se vaihtoehto ei tule edes kysymykseen, joten turha miettiä sitä sen enempää. Ensi viikon vitutuksenaiheita kannattaa pohtia paljon mieluummin: työkiireet on maanantaina jo siinä pisteessä, että valmista piti olla jo eilen. (Tänään siis). Viikon aikana pitäisi saada ehdottomasti se biisi uusiin kuosiin, mikäli meinaan ajatella sitä joululahjaksi. Jos haluaisin selvitä täysijärkisenä, tahtoisin tavata sekä tämän mysteerihenkilön, että Muusan, johon en saanut vieläkään mitään yhteyksiä kun känny ei skulaa. Perjantaina on Softatalon pikkujoulubileet ja samana iltana pitäisi ehkä koittaa vääntäytyä neljän ruusun keikalle feenixiin. Kyllä mä luulen, että tässä on ihan potentiaalia sellaisen varmasti naista kuin naista tyydyttävän elimen nostattamiseen otsalle. Maanantai, here I come! |
