|
Unessa.net : Arki : Menneet :
Tiistai, 23.1.2001 Tapasin Sallan tänään. Vein sille kukkia ja kirjoitin kirjeen. Jos olisin keksinyt jotain järkevää, olisin ostanut lahjankin, mutta laivamatkan tuliaisina alunperin tuotu karkkipussi kelpasi tälläkertaa hätätilassa varsinaiseksi lahjaksi. Onneksi olkoon 18-vuotiaalle! Vaikka kaikki meni ehkä paremmin kuin odotin, mitään hirveän iloista tapaamista siitä ei syntynyt. Ensimmäisessä lauseessa sain kuulla, että hänen äidillään on todettu rintasyöpä. (Tässä vaiheessa menin jo aika rikki). Todella lohdutonta ajatella tuollaista.. tuntuu siltä kun kaikki olisivat yhtäkkiä taistelemassa hengellään syöpää vastaan. No, jatkoimme kuulumisten vaihtamista...
Joka kerta se tuntuu aina yhtä pahalta. Onneksi mulla sentään on kavereita ja vielä toistaiseksi ainakin päänuppi suurinpiirtein kasassa. Rakkauden hinta on nimensä veroinen...
|
Puhuimme
kaikesta mahdollisesta, elämästä ja tapahtuneista. Sallakin oli
taas tehnyt kenttäkokeiluja epäonnistuneiden ihmissuhteiden alalla
ja kummatkin lopulta myönsivät ikävän tunteen. Aika kului ja parkkiaika
loppui ennenkuin olimme kunnolla ehtineet edes aloittaa. Heitin
Sallan kauppaan ja menin itsekin etsimään korviketta eilisessä sisustusvimmassa
tuhoutuneelle teipille. Sopivaa kaksipuolista teippiä en löytänyt,
mutta jatkoimme kuitenkin keskustelua. Ennen pitkää aiheemme muuttuivat
yhä kipeämmiksi, eikä kyyneliltä voinut tälläkään kertaa välttyä.
Nyt pitkästä aikaa itkeminen tuntui hyvältä, kun tiesi toisenkin
tuntevan suurinpiirtein samalla tavalla. 