Arki

Viikko Villeä.

torstai, 10.8.

Olen lievittänyt arjen ahdistusta naputtelemalla kaiken vapaa-ajan tätä sivustoa. Valtavan alkuponnistelun jälkeen työn tulokset alkavat hiljalleen näkyä myös ulospäin.

Arjessa on nyt paljon lisää vanhaa sisältöä (joskaan ei läheskään kaikkea), tagit ja hakukone. Etusivu sai uuden ulkoasun, sekä lähes reaaliajassa päivittyvän twiitti- ja tagilistan. Päänavigoinnissa on tärkeimpien sivujen superalkelliset versiot ja kaikkein kivoimana nörttiominaisuutena käytin todella paljon liikaa aikaa siihen, että sivuston kehityksestä pidetään nyt automaattisesti kirjaa ja osa luvuista näkyy myös julkisesti. #nerdlife

sunnuntai, 6.8.

Viikonloppu sujui ihastusmasennusta korjaten hyvässä kaveriseurassa. Iso lössi minionijengiä rantautui viikonlopuksi paikallisille ysäri”festareille” ja lauantai-iltana järkättiin sitten meillä jatkot koko porukalle.

Ohjelmaan kuului Salovaaraa, saunaa, alkoholia sekä Try Not To Watch Without Laughing challenge. En voittanut.

torstai, 3.8.

Ihastumisissa on se ongelma, että ne harvoin päättyvät onnellisesti. Kävin eilen Tinder-treffeillä. Kuuma ja aurinkoinen kesäilta sujui vähän yllättävänkin mukavissa merkeissä, mutta aamuun mennessä jokin oli muuttunut.

”[T]untuu että tarvin jonkun jolla on jalat hyvin maassa, että mäkin pysyisin”

Okei. En tiedä millä tavalla mulla ei oo jalat maassa (koska omasta mielestä tuntuu, että ne on nykyään siellä vähän liiankin jämäkästi), mutta okei. En yleensä enää ota tällaisia niin vakavasti, mutta tämä jotenkin taas iski sydämeen. Ne tosiasiat, että meillä oli tosi vähän yhteistä, täysin päinvastainen vuorokausirytmi eikä juuri minkäänlaista oikeaa käsitystä toisistamme eivät lievennä ihastuneen mielen tuntemaa syvää viiltoa vähimmässäkään määrin.

Paitsi taas huomenna kun tapaa kaupan kassalla söpön tytön, jonka vuoksi täytyy käydä sillä heti perään uudestaan, ihan vaan, koska hymy.

lauantai, 22.7.

Suuret laivat lipuivat takapihalle. Samaten noin miljardi ihmistä. Pidin ensin mainituista.

sunnuntai, 16.7.

EuroPython 2017

Vietin viikon Riminissä Italiassa. Reissu oli samaan aikaan yksi hektisimmistä, ärsyttävimmistä ja hienoimmista joita olen konferenssihengessä tehnyt.

En ole erityisen onnokas matkustelija. Etenkään yksinäni. Olin jo etukäteen vähän varauksellinen kohdemaan suhteen ja nyt reissun jälkeen voin varauksetta sanoa, että Italiasta ei ole ainuttakaan hyvää kokemusta. Matka alkoi sillä, että bussikuski jätti pois väärällä pysäkillä noin 5 km ennen määränpäätä kysyttyäni että ”kannattaako jäädä tässä pois vai jatkaa asemalle asti”, ja päättyi siihen, että aamuviideltä paluumatkalle lähtiessä paikallisbussin kulkeman reitin tie oli suljettu koska sunnuntai ja kun soitin ei-ihan-mutta-vähän ahdistuneena taksia pelastamaan tilanteen, keskuksesta vastannut mies löi luurin korvaan koska ei ymmärtänyt englantia. Kiitos. Kiitos ihan vitusti. Tähän väliin mahtui viikon verran muuta kärsimystä ja aitoa ihmettelyä siitä miten keskellä Eurooppaa voi olla tällainen kehitysmaa. (Ja olen sentään käynyt myös Espanjassa.)

Vaan itse konferenssi todella hyvä ja kollegat siellä mainioita, kuten aina. Yksi jännimmistä jutuista oli tietysti se, että olin siellä myös puhumassa, minkä takia alkuviikko menikin pitkälti omaa esitystä panikoidessa ja viimeistellessä. Esitys ei mennyt ihan niin sujuvasti kuin olisin toivonut, mutta sain sentään pari hyvää palautetta, mikä jo ehdottomasti teki kaikesta sen arvoista. Tällä kertaa mukana ei ollut ainuttakaan vanhoista Python/Django-tutuista mikä oli tosi kummallista ja valitettavaa, mutta tutustuin onneksi moniin uusiin, joten siellä oli juttelu- ja hengailuseuraa heti ensimmäisen päivän aamusta alkaen.

Muutamaa mainiota kollegaa, kolmea viihdyttävää vapaailtaa ja järkyttävää tietomäärää rikkaampana jään innolla odottamaan ensi vuoden tapahtumaa. On mahtavaa olla pitkästä aikaa takaisin kelkassa!

sunnuntai, 2.7.

Provinssirock 2017

Provinssi! Muistelin, että edellisestä on tosi pitkä aika, mutta masennuin vähän kun tajusin että siitä on 13 vuotta.

Perjantai oli huippua kun sain soittaa DJ-keikan bussissa. Tästä lähtien voin siis kehua ihmisille, että olen (teknisesti ottaen) soittanut keikan Provinssissa.

Toni buukkasi tämän keikan vähän viimetingassa, joten esimerkiksi sellainen pieni yksityiskohta kuin majoitus piti ratkaista jotenkin pikaisesti. Kirsi ja Ändi pelastivat ja pääsin bunkkaamaan tyttöjen kanssa Kirsin kämpillä keskustassa. Täydellistä.

Lauantain ensimmäinen kohokohta oli luonnollisesti lyhyen comebackin tehnyt Ultra Bra. Ja Terhin puoli lavaa. Luonnollisesti. En tiedä miksi, mutta olin oikeasti yllättynyt siitä miten braatit olivat niin vanhan näköisiä. Ikäänkuin 15 vuotta ei näkyisi ihmisen kasvoilta. Mutta tämä ei onneksi heijastunut millään tavalla esitykseen vaan meininki oli ihan katossa ekasta biisistä encoreen.

Ultra Bran jälkeen odotti itselleni ihan puskista tullut CMX. Olin siis näinkin hyvin jaksanut ja ehtinyt etukäteen fiilistellä festaria… Viikatemieshenkisesti pukeutunut A.W. esiintyi eleettömän varmasti ja toi itse asiassa mieleen paljon enemmän muistoja menneistä kuin ultrat. Jäin miettimään miksi en ole kuunnellut näitä vuosituhannen vaihteen jälkeen. Aion parantaa tapani.

Lauantain ehkä vähän yllättäenkin kirkkaimmaksi kohokohdaksi jäi festarin päättänyt Apulannan keikka. Todella kovaa tykitystä ekasta vikaan biisiin, hyvää nostatusta välispiikeissä ja sen verran vanhoja biisejäkin listalla että Toni jopa muisti sanat kaikkiin :P

Sunnuntain paluumatka kotiin sujui iloisemmissa merkeissä kuin pitkään aikaan.

tiistai, 27.6.

Anssi kertoi kuvassaan, että Voltti seuraa kuin koira ja keskustelee. Sillä on paljon yhteistä meidän kollin kanssa, joka myös tykkää nykyisin jutella vähän liiaksikin asti.

Tänään haluttiin esimerkiksi ruokaa (kuten aina), leikkimään, saunaan, saunasta pois, ruokaa. Meillä oli tänään kollin kanssa itse asiassa hyvinkin pitkälti identtiset halut.

maanantai, 26.6.

Jäin miettimään viikonloppuista keskustelua Charlesista, hänen projektistaan ja elämästään. Kim yritti kovana CTFxC-fanina selittää jokapäiväisen vloggauksen – ja erityisesti näiden vlogien seuraamisen – filosofiaa kuuntelijoille, joille tämä maailma ei ollut lainkaan tuttu. Meistä on tullut tässä muutaman vuoden aikana hyvät ystävät, mutta en vieläkään saanut kerrotuksi omasta blogiurastani. Mikä on sinänsä hassua, että viikonlopun aikana tuli puhuttua paljon syvemmistäkin asioista.

Kunnioitan Charlesia kovasti elämänasenteensa vuoksi, ja osaan aidosti arvostaa sitä työmäärää mitä jokapäiväiseen vloggaukseen kuluu. Ymmärrän myös jonkin verran sitä mitä kaikkea tällainen oman elämänsä dokumentointi vaatii ja mitä kaikkea siihen liittyy. Toisin kuin ehkä ajattelematta luulisi, julkisen päiväkirjan pitäminen ei ole tauotonta itsensäpaljastamista vaan enemmän omien ajatusten ja kokemusten kuratointia toisten silmille. Videomuoto on toki jonkin verran erilainen lähestymistapa ”verkkopäiväkirjaan”, mutta se videokin tehdään loppuviimein pieniä palasia yhteen leikkaamalla (ja ennenkaikkea palasia poistamalla).

Vlogiin on paljon vaikeampi keksiä viihdyttävää täydettä kuin tekstimuotoiseen päiväkirjaan. Tosin Arkeen en ole kyllä koskaan yrittänytkään löytää viihdettä vaan nimenomaan dokumentointia ja ajatuksia. Ehkä siksi en ihan kokonaan ymmärräkään miten kukaan jaksaa näitä ylipäätään lukea. Keskustelu vloggaamisen arjesta sytytti joka tapauksessa taas kerran kipinän, että pitäisi tehdä joskus itsensä kanssa diili ja koittaa tehdä tätä päivittäin esimerkiksi vuoden ajan. On paljon huonompiakin haasteita keksitty.

Kunpa olisi helppo tapa löytää Arjen 18-vuotisesta historiasta pisin kirjoitusputki. Mutu-tuntumalta veikkaisin että se on ollut kuukauden tai pari, joskus vuoden 2001 nurkilla.

sunnuntai, 25.6.

Juhannus 2017

Tämän vuoden juhannus sujui upeissa puitteissa ja upeassa seurassa. Edes juhannushenkinen sää ei onnistunut pilaamaan tunnelmaa.

Kim kutsui mut mukaan oman kaveripiirinsä perinteeksi muodostuneeseen paikkaan Rautjärvelle, jonka koordinaattien todellinen sijainti hahmottui allekirjoittaneelle vasta lähtemistä edeltävänä iltana. Matkaa kertyi Turusta viitisen tuntia, mutta vältin menoruuhkan ajamalla ensimmäiset kolme neljännestä yötä vasten ja nukkumalla lyhyen yön autossa ennen viimeistä välietappia.

Viikonloppu sisälsi runsaasti saunomista, musiikkia, juomista, naurua, sekä sanoja mie ja sie. Kokonaisuus oli kuitenkin jotenkin vähän pätkittäinen ja sekava. Ehkä siksi että kuvittelin pääseväni hengaamaan hetken edelliskeväältä tutuksi tulleen jyväskyläläisen Sallan seurassa, mutta en sitten lopulta niin kovasti päässytkään.

Mutta sain kuitenkin hollanninpunaiset kynnet.

sunnuntai, 18.6.

Kesän ensimmäinen visiitti Reposaareen Isän ja Minnan kanssa sujui paikoitellen lämpimissä tunnelmissa. Ensimmäiset kerrat tuolla ovat aina jossain määrin masentavia kun kaikki mahdollinen on liassa ja rempallaan.

Piha on myös perinteisesti jäätävässä kunnossa, etenkin tähän aikaan kesästä kun sitä ei ole leikattu kertaakaan. Siimaleikkuri sai uuden kelapään, mutta kieltäytyi lämmettyään käymästä niin, että leikuutyö jäi lopulta kesken. Ruohonleikkuri sentään vielä käy.

Näemme pikkusiskopuolen kanssa harmittavan harvoin. Tällaiset reissut ovat aina mukavia, mutta toisaalta myös aika raskaita kun toisella on intoa ja energiaa paljon enemmän kuin itsellä. Päästiin kuitenkin jousipyssyilemään, ongelle ja riippukeinuun. Siitä on hyvät viikonloput tehty.

torstai, 15.6.

Saunaa ja Kunkkulan kanasalaattia hyvässä seurassa. Täydellinen arki-ilta!

On jossain määrin surullista, että tässä iässä ja tässä kunnossa tavallinen työpäivä ja sauna on jo melko väsyttävä yhtälö. Pitäisi keksiä miten kehdata hypätä uudelleen crossfit-boksille mahalla, joka on varmaankin nyt jo isompi kuin mitä se oli vuosi sitten aloittaessa.

tiistai, 6.6.

Ceeämmät tapasivat tänään perinteisessä kuudes kuudetta kello kuus -miitissä Donnalla. Viime vuonna tulin paikalle suoraan crossfit-treeneistä, tänään Cosmicista kaljalta. Sanoisin, että kehitys ei ole nyt välttämättä mennyt ihan parhaimpaan mahdolliseen suuntaan.

Mutta tänään oli paikalla hurjan paljon wanhoja ja vielä wanhempia tuttuja. Oli tosi kiva nähdä ja höpöttää pitkästä aikaa. Join höpöttäessä myös liian monta lisäkaliaa (siideriä). Loppuillasta onnistuin jotenkin änkemään itseni Tiian kanssa samalla taksilla kotiin. Hieno ilta!

perjantai, 2.6.

Kitty blow.

Useamman viikon ahdistukset kasaantuivat ja tasaantuivat tälle viikolle. Huomenna matkaan Seinäjoelle, mistä ei voi seurata kuin eeppisen hyvää, mutta tämä päivä pelasti myös paljon. Hyvät päivät alkavat esimerkiksi niin, että työpäivä alkaa kello 10.00 ja loppuu kello 10.06.

Sauna on siitä hieno keksintö, että siellä on vaikea olla muuta kuin itsensä. Se myös rentouttaa siinä määrin, että kun on tulossa nukulle ja huomaa kissan oksentaneen peitolle, ei jaksa enää nostaa suurta raivaria. Perkele.

maanantai, 29.5.

aa