Unessa.net : Arki : Menneet :

Keskiviikko, 31.1.2001

Ei se sitten ollutkaan ihan läpimennojuttu tuo flunssa. Tätä kirjoittaessani käteni tärisevät kuin myöhäisen vaiheen parkinssoinintautipotilaalla. Taitaa kuume nousta.

Hassu juttu, mulla ei oo koskaan kuumetta. Ja taas on. Armeijassa olin pariin otteeseen kuumeessa ihan takuuvarmasti, mutta siitäkään ei jäänyt mitään todisteita kun en mennyt veksiin. Itseasiassa en ollut kertaakaan veksissä koko armeija-aikanani, sitä voi jo mielestäni sanoa saavutukseksi. Niin... Kuumeesta. Viimeisin todistettava kuumesairauteni oli joskus ala-asteella, en itse muista sitä. Sen jälkeen en ole paljon kuumeillut. Koska mormaalilämpöni on 36 asteen puolella ei nuo kuumerajat muutenkaan olisi varmasti mitään silmäähiveleviä. Oli miten oli, tämä sairasteleminen on aika syvältä.

Täytin sitten tänään ensimmäisen veroilmoitukseni. Aika uskomattoman tyhmä systeemi on lähettää viidelle miljoonalle ihmiselle (tai kolmelle) kotiin tyhjä lappu, johon suurin osa täyttää ne samat markkamäärät kuin minäkin. Kaksi lukua paperiin, päiväys ja allekirjoitus. Ei voisi juuri tyhmempää systeemiä olla. Jos olisin joutunut 18-vuotiaana tuota täyttämään (vaan onneksi en joutunut. Pari edellistä vuotta olen kummastellut vieläkin tyhmempiä ehdotuslappuja, jotka lähetetään kotiin vain sitä varten että ne voisivat olla siellä. Tyhmääkin tyhmempää), olisin varmaankin tullut hulluksi.. siihen aikaan oli muutenkin asioissa paljon enemmän kontrastia kuin nykyään. Muistan puhuneeni tätini miehen kanssa tästä joskus, taisin silloin ilmaista asian jotenkin näin: ”-Koskaan en maksa markkaakaan veroa Suomeen. Heti kun saan opinnot päätökseen muutan valtoihin tai australiaan...” Well... ajat muuttuvat ja mielikin muuttuu. Niin paljon on muuttunut minunkin elämässäni viimeisten parin vuoden aikana...

Vaikka tämä ihmetauti ei vielä tänäänkään ottanut lähteäkseen, olin kuitenkin pakotettu menemään toimistolle allekirjoittamaan jotain jälleen-yksi-verorappulippunen -paperia. No. Kun pääsin sinne saakka, Päivi oli jo pistänyt siihen psta. ja oman nimensä. -Hyvä kun kerrotte minullekin... Ei muuta kun takaisin himpeen. Ryhdyin samantien pakertamaan tuon tiskialtaan kehikon kanssa ja sain kuin sainkin sen loppujen lopiksi kasattua. Siitä tuli oikein mainio kötöstys, nyt se kaipaa enää vähän pakkelia ja maalia. Listaa ja lakkaakin näytti olevan autotallissa, sen saattaa saada viikon loppuun mennessä valmiiksi...

<< mennyttä elämää