|
Unessa.net : Arki : Menneet :
Keskiviikko, 14.2.2001 Jaahas. Se on sitten ystävänpäivä tänään. Meni ihan käsille taas tämäkin päivä. Lukemisesta ei tullut mitään, en saanut luettua sivuakaan tuota riivattua kirjaa. Olisi niin helppoa vaan valehdella ja sanoa itselleen, että saimpas taas tänäänkin luettua tosi paljon. Itseään pettäminen on niin helppoa. Se on niin helvetin paljon helpompaa kuin tosiasioiden käsitteleminen. Voi kun joskus oppisi elämään vähän paremmin... Koko päivä meni työasioita hoitaessa ja vieraskirjaa värkätessä. Ajattelin tehdä yhten pienen muutoksen ja loppujen lopuksi koko värkki meni sisuskaluiltaan käytännöllisesti katsoen melkein kokonaan uusiksi. Jottei koko päivä mennyt ihan hukkaan, vetoankin nyt kaikkiin teihin rakkaisiin nimettömänä ja hiljaisina pysyviin lukijoihin - kirjoittakaa tuonne vieraskirjaan - se on sitä varten tehty! Laskeskelin, että pienen pieni murto-osa tämän saitin kävijöistä vaivautuu kirjoittamaan tuonne. Kaikki te, jotka ette vielä ole sinne mitään raapustaneet, tuntekaa sen pienen ja ilkeän omantunnon koputus rinnassanne ja tehkää se! Heh. Olen ihan selvästi addiktoitunut tähän pieneen maailmaani. Se nyt ei sinänsä ole mikään uusi asia, eikä niin ihmeellinenkään, mutta ompahan nyt vaan. Ja on se sitäpaitsi varmaan parempi addiktoitumisen kohde kuin esimerkiksi heroiini. Niinhän se taitaa olla, että kukin taplaa tyylillään. Musta jotenkin vaan tuntuu päivä päivältä yhä enemmän, että tämä verkko ja sen parissa touhuaminen on se mun juttu. Mulla on viha-rakkaussuhde kaukorakkauteen. Mä en tiedä, mitä ihmiset yleensä ajattelevat käsitteestä kaukorakkaus, mutta mulle se on vuosien mittaan muodostunut vähän liiankin läheiseksi. Ensi-ihastukseni oli kaukorakkautta, Elinan kanssa harjoitimme kaukorakkautta reilun vuoden verran. Sallankin kanssa oleminen tuntui aika ajoin kaukorakkaudelta ja jotten koskaan pääsisi kokemaan mitään käytännöllistä ja järkevää ihmissuhdetta, rakastuin tällä kertaa Veeraan.
Toisaalta rakastan yksin olemista. Tarvitsen sitä. Tarvitsen tietyn määrän omaa aikaa, aikaa omille ajatuksille ja harrastuksille, poissa muiden silmistä. Kaukorakkaus antaa mahdollisuuden tähän, mutta samoin sen tekee myös kesäiset kalareissut ja öiset kävelyretket. Ehkä useiten kuulemani ulkopuolisen ihmisen kommentti kaukorakkaudesta on ”-sehän on vaan hyvä juttu, ei tarvitse kokoajan toista katsella” ja toiseksi yleinen ”-ihan turha tollasia on miettiä, etsi joku toinen. jostain vähän lähempää.”. Revi siitä sitten huumoria. Tänään olisin keksinyt taas hyvää ajanvietettä yhdessä Veeran kanssa, mutta en sitten jaksanut edes ajatella sitä yhtä silmänräpäystä enempää. Huomasin vaan lehdestä ennakkonäytöksen siihen Nicholas Cagen leffaan, josta on ollut vähän puhetta että mennään kattomaan. Näytös oli joskus kuuden maissa, joten mitään käytännön mahdollisuutta siihenkään ei sitten ollut. Raastavaa. Elokuvaillan sijaan rakkaani seurassa päädyin sitten taas perinteiseen odotukseen ja tekstiviesteihin. Säälittävän tylsistyttävää. Veera puolestaan meni Ukiin juhlimaan parin kaverinsa kanssa. Joskus vaan tuntuu siltä, että sellaiset Star Trekistä tutut siirtimet olisivat poikaa.. ”beam me up, Scotty...” |
