Unessa.net : Arki : Menneet :

Perjantai, 30.3.2001

Zen Café @ Säätämö, Turku

Eilinen Zen Cafén keikka oli sanalla sanoen Upea. Kerrankin porukalla kuuntelemassa livemusaa. Mukana olivat Nuppi, Markus, Lasse, Saija, Tuukka ja Seppo. Notkuimme Cosmicissa jonkun aikaa ennen keikan alkua ja siirryttiin sieltä Nupin ja meikun ”autoilla” pelipaikalle. Kuuleman mukaan bändi aloittaisi soittamaan joskus puoli kahdentoista ja kahdentoista välillä, menimme Nupin ja Lassen kanssa hyvissä ajoin lähelle lavaa.

Jossain vaiheessa musiikkinauha katkesi ja selkeästi vähän livemäisempi ääni alkoi raikua kaiuttimista. Pienoisen hämmästelyn jälkeen ihmiset äkkäsivät bändin laulamasta salin perimmäisessä nurkassa jonkun korokkeen tai pöytähässäkän päällä. Aika hieno avaus.

Kun miehet loppujen lopuksi pääsivät lavalle asti, tuntui että lava oli näille aivan liian pieni. Uskomattoman hyvä fiilis ja sairaan hienot kitarasaundit tekivät tuosta keikasta aika ikimuistoisen. Räpsin kuviakin vaikka kuinka paljon, mutta oikeastaan yhtään ruutua ei voi sanoa kunnolla valottuneeksi.

Pääsin kotiin joskus kolmen jälkeen, päätin vielä mennä saunaan ennen nukkumaanmenoa. Saunan jälkeen oli sellainen fiilis, että jotain niistä ajatuksista täytyy saada ylös nyt ja heti. Kirjoitin tuon eilisen tekstin ensin vähän pidemmän kaavan mukaan ja loppulta muokkasin sen vähän lähemmäs runomuotoa.

Itseasiassa koko tarina kertoo siitä, miten siellä keikalla ihmiset lähenevät toisiaan mitä erilaisimmilla tavoilla. Toiset ovat juovuksissa alkoholista, toiset humaltuvat pelkästä hyvästä musiikista. Kaikkia yhdistää kuitenkin sama tunnelma, samat äänet ja hajut. Hento kosketus voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.

Tänään oli aamulla takuuvalmennuksen kurssin tutor-tilaisuus, joka oli oikeastaan pelkkä hengennostatus ja herätystapahtuma. Ihan mukava parituntinen kuitenkin ei siinä mitään. Loppupäivästä ei sitten juuri mitään ihmeellistä tapahtunutkaan, paitsi että mummo oli loppujen lopuksi saanut tilattua sen lopputarkastuksen joten pääsen kuin pääsenkin muuttamaan maanantai-aamuna.

Hesarin toimittaja lähetti kirjoittamansa jutun mua koskevan tekstin tarkastettavaksi. Kaikessa lyhyydessään ja mediapiirteisyydessään se oli oikeastaan melkoisen paljon sellainen kuin olin odottanutkin. Se on niin ovela asia, miten eri tavalla asioita voi nähdä ja ymmärtää lyhyen tekstin perusteella. No. Täytynee ostaa sunnuntain hesari ja katsoa että miltä se kuva sitten näyttää.. huijui.

Veera tuli eilen tänne. Kai me taas päästiin vähän lähemmäksi toisiamme, toivon ainakin niin. Surullisen haikeissa tunnelmissa katsoimme illalla telkusta leffan ja vietimme melko uskomattoman yön.

<< mennyttä elämää