Unessa.net : Arki : Menneet :

Keskiviikko, 30.5.2001

Tuntuu jotenkin irtonaiselta. Ajelehtivalta. ”Tiedän mitä haluan, tiedän miten vähään kykenen”. Yksin kaikkialla paitsi ajatuksissani. Sielläkin kovin sekaisin.

Justin muisti mainita, että tämä teksti ei välttämättä ilahduta äitiä. Alan vähitellen huomata itsekin kuinka voimakkaita nämä tunnesyklit ovat. Nämä tekstit eivät todennäköisesti ilahduta ketään. Ha.

Silti. En edelleenkään tosin usko että kukaan oikeasti mitään täältä lukisi. Scannaileminen on niin helppoa ja vaivatonta. Etenkin kun asioita on korostettu niinkuin kuuluu. (Keukeu). Jos heräisin aamulla ja huomaisin olevani Unessa.net -addikti yrittäisin hakeutua hoitoon. Toisaalta jos nyt ylipäätään edes heräisin aamulla, se olisi jo lottovoitto sinänsä. Harmittaa kun kadotin lukurytmin.

Sillävälin kun muut pohtii elämänmenoa vieraskirjan sivuilla, meikku lähti katsomaan Matrixia. Hitto kun oli hianoo. Miia olis ollu sulaa vahaa tuon jälkeen, epistä kun ei päässy mukaan... Noei. Ei se nyt varmaan ihan niin olisi mennyt, mutta olisi se silti ollut hauskaa.

Juteltiin tänään Cosmicissa Mikon kanssa ystävistä. Se on todellakin varsin kummallinen juttu miten niistä ei sitten pääse eroon vaikka haluaisikin. Ei kaverille voi sanoa, että mä en halua nähdä sua enää. Ei se vaan toimi niin. Mitä vanhemmaksi tulee, sen krantummaksi tulee uusien ystävien suhteen. Nuorempana sitä on niin kauhean sinisilmäinen, että sellaista erotteluefektiä ei synny. Niin ja hiekkalaatikolla tosiaan kaikki ne muut lapset siinä ympärillä on kavereita.. silloin se on aika yksinkertaista vielä.

Lukeminen saisi maittaa vähän enemmän vaan ei maita. Alkaa käymään aika vähän vähiin tässä...

<< mennyttä elämää