|
Unessa.net : Arki : Menneet : Torstai, 9.8.2001 Ihmeellistä sättäämistä tämä elämä. Päivät, illat ja yöt kuluu irkissä tai jossain muualla missä ei pitäisi olla. En tajunnut että nyt on jo torstai. Olen jotenkin onnistunut taas missaamaan koko viikon ilman että huomasin edes sen alkaneen. Eilen oltiin kotikotona piikkiössä saunomassa ja poimimassa mustikoita. Keksin maailman parhaimman yllätyksen, mutten valitettavasti pääse toteuttamaan sitä vielä. Ehkä joskus sitten. Niinjuu. Marjanpoimijoita odotetaan piikkiöön ensi viikon torstaina joskus viiden jälkene kun työt loppuu. Ennen torstaita tunnelmaan voi latautua vaikkapa IRCNetissä kanavalla #marjanpoimijat :) LAura jaksaa yllättää olemuksellaan. Odotan tänne matalaan majaani vieraita Helsingistä. Tämä pikkuperhe tulee katsastamaan läntistä Suomea ensi torstaista lauantaille asti. Siinä ehtii poimimaan mustikoita ja vaikka mitä. Toivottavasti edes tämä suunnitelma onnistuu toisin kuin ne monet muut! Alan musertumaan näiden kaikkien miljoonien pienien asioiden alle. Huomasin sen todellisuutena ekan kerran tänään kun työpäydälle kertyi kasa avonaisia meilejä joita ei saa kirjoitettua loppuun - ei sitten millään. Turhautuneisuus vain voimistuu kun haluaisi puhua ja kirjoittaa, muttei vaan kykene. Nyt lienee joku tällainen passiivisuuden tila, toivottavasti tämä ei ole kovin pitkäkestoista koska ei tällaista kauan jaksa kummastella. Sain viimein sovittua Veeran kanssa että tapaamme kaupungila tänään. Juuh. Tapasimme pitkien vaiheiden jälkeen, mutta sekin - yllätys, yllätys - meni ihan mönkään koko juttu. Pelkkää piikittelyä ja vittuilua koko alkuilta. Ajattelin mielessäni että se ei varmaankaan haittaa kun eihän sitä koskaan mitään syvällistä voi alkuillasta keskustelulta odotaakaan, mutta suunnitelma vähän kusi siinä vaiheessa kun kuulin että hänen oli aikomus tavata joku toinen henkilö (näin mysteerisesti sanoen, koska eihän nämä asiat kuulu mulle kuten sain kuulla) kymmenen aikaan torilla. Loistavaa. En mä tiedä. Onko jotain järkeä pitää yhteyttä eksiin sen jälkeen kun homma ei toimi? Minkä ihmeen takia edes pitäisi koska se kuitenkin on niin uskomattoman vaikeaa? Toisinaan se näemmä onnistuu kuin itsestään ja toisinaan ei sitten taas millään. Sellainen väkinäinen läheisyys on sitä kamalinta lajia. En ehkä tuntenut Veeraa edes puoliakaan siitä mitä olisin voinut jos olisin halunnut. Toisaalta... olisiko se koskaan ollut sen parempaa? Ei kai se meidän vika ole jos emme yksinkertaisesti sovi toisillemme niin hyvin. Hyvin kyllä, muttemme niin hyvin. Kuvittelin vielä vähän aikaa sitten että me kasvaisimme läheisiksi ystävinä. Päin vastoin. Tosi tylsää että ihmisille voi käydä näin. Jokapäiväinen elämä on kuitenkin ihan muualla. Se on täällä lähellä. Ympärillä. Ehkä juuri sen takia ollaan taas Sallan kanssa tosi hyvissä väleissä. Kuuntelen mielelläni sen juttuja elämästään vaikka toisinaan sekin tuntuu kovin oudolta kun osa siitä porukasta on vieläkin tuttua. Hauskaa että ”naapurissa” on joku jonka kanssa voi käydä vuokraamassa leffan eikä tarvitse edes pelästyä sitä että menee liian myöhäiseksi. Me jopa pystytään nukkumaan vierekkäin. Huomasin juuri tätä kirjoittaessani, että olen tainnut pitää lomaa itsestäni. Itseltäni. Tästä saitista ja kaikesta mahdollisesta. Kirjoittaminen auttaa sittenkin. Hienoa!!! :)
Niinjuu!!! |
