|
Unessa.net : Arki : Menneet : Sunnuntai, 30.9.2001 Jaahas. Mistäköhän Ville valittaisi tänään? Olin eilen valmis sanomaan hänelle kaiken mitä hän haluaisi kuulla. Kaikki ne sanat joita minäkin olen halunnut sanoa, mutten ole uskaltanut. Vielä. Sitten tapahtui taas jotain niin tavanomaista ja mulla on vieläkin sellainen fiilis etten halua nähdä koko naista enää koskaan. En kertakaikkiaan ymmärrä miten kaikki voi aina muuttua ylösalaisin kymmenessä minuutissa, mutta Sallan kanssa se on aina ollut ihan liian helppoa. Tästä päivästä ei onneksi paljon valittamisen aihetta löydy. Bänditreenit venyi vähän turhaan, mutta se oli sen arvoistakin. Olisin enemmän kuin mielissäni jos tästä meiningistä saataisiin jotain vielä joskus aikaiseksi. Mietin tätä vapaa-ajan ongelmaa (siis sen puuttumista) ja tulin siihen johtopäätökseen että herranen aika sentään; tarvitsen ihan oikeasti jonkun jonka kanssa voin olla yhdessä yksin.(Termi, jonka Veera muotoili sanoiksi tavastani vaatia omaa aikaa myös toisen olessa lähellä). Vaadin sitä aina ja toisinaan varmasti myös liikaa. Sitten kun olen yksin niin mikään ei tunnu hyvältä kun en saa olla kenenkään toisen seurassa yksin.. olen minäkin yksi hullu. Etsin taas vaihteeksi uutta onnea. En edelleenkään tiedä mistä ihmeestä sitä löytäisin, mutta yritys on kuitenkin kova. Olen oppinut itsestäni tämän tuottamattoman itsesääliaikakauden aikana niin paljon asioita, että on jo sellainen suurehko kutina päästä ihan oikeasti elämään taas välillä. ”Sun pitäis olla enemmän ihmisten ilmoilla” niinkuin Seppo sanoi. No nyt kun kaupungissa on taas elämä alkanut niin kai minäkin voin sinne Cosmicciin omani suunnata :) Tahtoisi taas päästä unohtumattomalle rokkikeikalle. Ihan sama minkä bändin keikka tai milloin ja missä kunhan olisi kunnon meininki. Täällä tapahtuu syksyisin aivan liian vähän mitään tuollaista. Livemeininkejä odotellessa täytyy vaan tukeutua rakkaaseen cd-vaihtajaan ja rokkilevyihin. |
