Unessa.net : Arki : Menneet :

Torstai, 4.10.2001

Pari päivää vierähti taas jotenkin.. nopeasti.

Tiistaina oli autonkorjauspäivä. Meni auto huoltoon tosiaan ja heti aamulla kävi ilmi, että siitä ei tullutkaan mitään pikkuhuoltoa vaan vajaan vuoden takainen venttiiliremppa piti ainakin osittain uusia että kaara menisi katsastuksesta läpi. Tämän ja muiden pakollisten korjausten jälkeen koko ilolle kertyi hintaa tasan 4000mk. Se tarkoittaa nyt sitten sitä että tätä mun alunperin 6000 markan elämäniloani on korjattu tähän päivään mennessä reilulla 12000 markalla. Vittu.

Tiistai-ilta meni aika kokonaan Sallan kanssa. Ei tehty muuta kuin juteltiin, juteltiin, naurettiin ja juteltiin. Oli hieno vaikkakin aika pitkä ilta. Ja aamulla oli taas kovin kylmä. Se tässä sinkkuudessa pohjimmiltaan kai mättää että illat ja yöt saattaa olla mielettömän hauskoja ja hienoja mutta aamulla on aina joko huono olo tai kylmä.

Eilis-ilta meni puolestaan tähän uskomattoman hienoon näppikseen tuntumaa ottaessa kun koodailin Satumaata ja tein muitakin työjuttuja mahtavalla innolla. Täytyy sanoa, että ergonomia on yksi osa-alue jonka olen tähän mennessä jättänyt työjutuissa aivan huomiotta monitorien valintaa lukuunottamatta. Seuraava ostos tämän pöydän ääreen tuleekin olemaan mahdollisimman hyvä ja käytännöllinen työtuoli, hinnalla ei ole merkitystä.

Sain tiistaina tietää tarkoin varjellun seurapiirisalaisuuden Veerasta ja Lapasta. Mulle tämä ei kuulu yhtään sen enempää kuin sen verran, että olen ihmetellyt Veeran oudohkoa käyttäytymistä jo pidemmän aikaa. Olin aistivinani jotain sellaista että mulle ei kerrottu mitään koska ei haluttu sen kummemmin puhua mitään asiasta ja/tai haluttiin varjella Villeä mahdolliselta napsahdukselta. Ou jee.

Asiaan on olemassa kaksi puolta. Kuten Veerakin ajattelee, minäkään en tiettyjä henkilöitä uskoisi kenen tahansa hoiviin. Toisaalta kaverit on aina kavereita ja niiden välille ei pitäisi koskaan tehdä minkäänlaisia jännitteitä suuntaan tai toiseen. Avoimuus on kuintenkin mun mielestä tässäkin asiassa paras tapa toimia ja niin kauan kun ihan oikeasti on sitä mieltä että kahden ihmisen elämä on heidän oma asiansa eikä sen tarvitse loukata itseään, niin kaikki on ihan ok.

Rauhaa kaikille kolmansille osapuolille ja paljon onnea kaikkien tuttujen rakkauselämään. Kuulen niin paljon kaikkea hyvää ympäriltäni, että toivoisin sen kaiken kestävän nyt ja saavuttavan minutkin sitten joskus. Elämässä ei tarvitse olla kuin rakkautta ja intohimoa. Ihan sama mihin sen intohimon suuntaa, kunhan sitä vaan on... (ja kunhan ei loukkaa muita ihmisiä tietysti).

<< mennyttä elämää