Unessa.net : Arki : Menneet :

Sunnuntai, 21.10.2001

Aika hieno päivä taas kerran. Mietiskely on kiva harrastus, mutta se on paljon mukavampaa kun sitä voi harrastaa muiden ihmisten kanssa samaan aikaan.

Seppo, Laurakarhu ja ihastuttava Saara-tyttönen kävivät kyläilemässä tänään illalla. Jo niin wanhat nuoret tuntuvat jotenkin kummallisen luonnollisilta keskenään. Kuin olisin aina seurannut näiden touhuja. Laura on todella viehättävä ja mukavan oloinen nuori nainen, se on nähtävästi langennut näiden Laurojen kohtaloksi :)

Mietteissäni on tänäänkin vaeltaneet ne lukuisat kaupunkimme baareissa ja yökerhoissa vietetyt illat, joiden melskeessä olen tehnyt tuttavuutta mitä erilaisempien ihmisten kanssa. Mitäköhän niille kaikille kuuluu ja missä ne mahtaa mennä.

Toisinaan harmittaa ihmiset, jotka lupaavat ottaa yhteyttä, lähetellä sähköpostia tjsp, mutta joista ei sen koommin enää mitään kuule. Onhan se tavallaan ihan hyväkin juttu että toiset polut päättyvät nopeammin kuin toiset, mutta tällaisen pohjimmiltaan niin kovin uteliaan ihmisen on vaikea irroittautua mistään tuntematta siihen välittömästi kaipuuta.

Nyt illalla taas tuli sellainen olo, että olisi enemmän kuin terveellistä saada joku tähän lähelle. Vaan aina ei voi voittaa. Olen tullut kamalan kateelliseksi ympärilläni eläville ihmisille, joiden rakkausasiat ovat enemmän tai vähemmän kunnossa kuin omani. Viimeksi perjantaina tuntui siltä, että kai mä sitten teen jotain väärin kun homman niinsanotusti kusee puntille, mutta en kertakaikkiaan tiedä mitä.

Sen tiedän, että elän paljon mieluummin oman valittavan ja ailahtelevaisen itseni kanssa kuin jonkun sellaisen joka tuntuu korvikkeelta jollekin muulle, jollekin oikealle siis. Vitsailen asiasta, mutta tosiasiassa en ole edes aikeissakaan laskea rimaa tämän suhteen. Tosin.. eihän se paljon kuitenkaan auttaisi sekään jos lähtötilanne on pyöreä nolla =P

Well. Meneehän tämä tässäkin. Pikkuhiljaa sitä oppii nauttimaan kaikista pienistä asioista ja elämään. Elämään. Wau. Tässähän sitä vaan eletään ja ollaan. Pitäisi vaan yrittää saada itsestään enemmän irti. Jos nyt olen itseeni tyytyväinen silleen puoliksi, niin pienellä fiksauksilla saisin kyllä itsestäni ihan kokopäivätoimisesti mukiinmenevän tyypin :) Ongelma: en osaa kuvitellakaan sellaista keinoa jolla tämän ihmeen saisi aikaan!

<< mennyttä elämää