Unessa.net : Arki : Menneet :

Maanantai, 5.11.2001

Nautin taannoin silmänruokaa Merita-pankin kassalla Kaarinassa. Tuo tyttö oli tuttu jo edellisvuodesta, hän oli kaiketi silloin kesäharjoittelijana tjsp. Äärimmäisen mukavan näköinen ja oloinen, muttei kuitenkaan yhtään mun tyyliä. Tämä johdantona siihen, mitä koin tänään yliopistonkadun Datainfossa.

Wau. Niinkuin Jussi the Man eilen osuvasti ilmaisi, ”Ville on superlatiivien mies”. En tiedä mitkä kaikki adjektiivit tätä henkilöä parhaiten kuvaisivat, mutta ylivertaisuuden nimissä voisin kenties tehdä kompromissin ja käyttää niitä kaikkia. Superlatiivimuodossa tietenkin.

Kävin siis kirjakaupassa tänään :) Olin hakemassa niitä pääsykoekirjoja, mutten tietenkään ottanut niiden nimiä tai muitakaan tietoja mukaan. Pikaisen vilkaisun jälkeen kysyin tältä häkellyttävän kauniilta, suurinpiirtein meikun ikäiseltä, myyjättäreltä apua. Sain loistavaa palvelua ja kohta kiersimme ympäri putiikkia etsimässä paria murheenkryyniä. (Liian) pian haetut kirjat löytyivät ja palvelutapahtuman kruunasi myyjättären antama kymmenen prosentin alennus tokaisulla ”kohta sulla kuitenkin on se opiskelijakortti...”. Tällaisista pienistä iloista minä hullaannun. Totaalisesti.

Vaihteeksi hyvä leffa telkkarista. tällaisen päivän jälkeen olen melkein tyytyväinen siihen, että annoin itselleni rauhoittua tuollaisen parissa sen sijaan että olisin tuskaillut jotain muuta. Ideologisesti minäkin olisin varmasti hyvä mies. Käytäntö on ikävä kiusankappale siinä välissä. Sitten kun tähän kaikkeen sotketaan vielä epäoikeudenmukaisuus, ahneus ja kosto... Voi meitä maan matosia.

Tällaisiin elämää suurempiin kliseisiin on kenties hyvä tuudittautua ja käydä levolle. Aikaa on taas liian vähän.

<< mennyttä elämää