|
Unessa.net : Arki : Menneet : Keskiviikko, 7.11.2001 Uskomatonta, mutta totta. Vein auton peltikorjaajalle perjantaina jotta saisin sen heti maanantaina taas käyttöön. (Alunperin se piti olla valmis jo perjantaina, mutta maanantaina olisi ehtinyt ihan hyvin niin sovittiin maanantai). Nyt on siis jo keskiviikko, enkä ole vieläkään saanut sitä typerää paskarakkinetta korjaamolta koska joku vitun pellinvittupalanen ei ole vielä tullut... Enivei, tämä on aiheuttanut enemmän kuin paljon harmeja käytännön asioiden kanssa. Työjuttuja on tekemättä noin kuuden tunnin verran ja kaikki muut asiat on kasautuneet päivä päivältä yhdellä eteenpäin (ja vain sen takia koska työn pitäisi aina olla valmis huomenna!). Nyt homma on sitten siinä jamassa, että huomenna mennään töihin bussilla. Ei hajuakaan millä autolla pitäisi mennä tai millä pysäkillä jäädä pois, mutta pakko se kai on mennä. Tuntuu raivostuttavan typerältä miten yksi tyhmä ruosteinen romuauto voi aiheuttaa ihmiselle näin suuren vitutuksen. Tosiaan. Kaikkein pahin mahdollinen aika tällaiselle säätämiselle niin tottakai se osui tälle viikolle. Smurffin laki iski taas. Prkl. Nyt sitten todistettavasti on syksy, koska syksy ei ole syksy ilman syysvitutusta. Salla sitten otti ja päätti olla olematta enää missään yhteydessä minuun, näin kuulin. Ihan fiksu päätös ehkä hänen kannaltaan jos itse on sitä mieltä, mutta kuinka sekin sitten piti ajoittaa näin. Epäreilua. Tässä viikossa ei kaiketi ole mitään muuta hyvää kuin se, että filosofoin Sepon kanssa cosmicissa elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta ihan varmasti parkkimaksun edestä eilen cosmicissa. Seppo on maailman parasta seuraa nyt kun miehestä on tullut perhe-elämän vakiinnuttama mallikansalainen. Voi kuinka kadehdinkaan kaikkia onnellisia juuri nyt. Tunnen kiireen olevan täydellistä vapaudenriistoa. Palmiin kyhätty, päivä päivältä tiukentuva, päiväkalenteri on kuin vankila josta haluaisi päästä pois. Pienetkin muutokset aikataulussa lisäävät ahdistusta aina vaan suuremmaksi. Sitten kun tulee tällaisia uskomattoman epätodellisilta tuntuvia Suuria muutoksia, sitä vaan ei kestä enää ja kaikki purkautuu yli. Tänne verkkoon tai naapurien korville. Ainakaan kahdeksaan kuukauteen en ole pääsemässä tästä lukujärjestyshelvetistäni eroon, joten totuttelua sitten kai vaan vaaditaan lisää. |
