Viikonloppu oli taatusti ikimuistoinen. Kolmevuotisbileet meni alkuhermoilusta huolimatta helvetin hyvin, fiilis on vieläkin ihan katossa. Erityiskiitokset tipille, joka matkusti Jyväskylästä asti meitä katsomaan :) Seuraavan miitin voisi järjestää vaikka taNpereella tai stadissa, jos jommastakummasta löytyisi aktiivisia natiiveja. Kuka haluaa kesämiittiin?
Siitä
on nyt tasan viisi kuukautta kun ensimmäisen
kerran kiipeilin seinille tämän kauniin naisen vuoksi. Eipä
tiennyt poika. Eipä todellakaan. Vaan jos olisikin, ei se olisi uskonut.
Hän on tehnyt minulle elämäni upeimman kevään, edessä
on toivottavasti elämäni paras kesä. Tämä viisi kuukautta
on pitkä, mutta lyhyt aika.
Pelkäsin että tässä tulee käymään juuri näin. Stressaan miittihässäkkää kun ei ole aikaa järjestellä eikä vongata jengiä tulemaan, ja lopulta huomaan että onkin jo se ”päivää ennen” -päivä. Well, mennyt aika on laskettava uponneeksi kustannukseksi.
Tyytyväinen olo kun tämä viikko on ohi. Filosofian tenttiin lukeminen meni aikalailla penkin alle, mutta tulipa siihenkin sentään luettua kaksi kirjaa. Viikon mittaisena intensiivikurssina järjestetty Johdatus kirjoittamiseen kurssi loppui myöskin tänään. Upeaa!
Pieni jännitys huomisesta. Mahtaakohan jengiä tulla paljon? Toivottavasti ei sada. Toivottavasti tulee hauskaa. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ilman suurempia kommelluksia.
Nyt ei muuta kuin nollausta ja huomenna relataan.
Miitti tulee, ilmoittaudu! Välineeksi kelpaa mikätahansa, kunhan saan tiedon ajoissa :)
juhannus-ilta
viileän sumun verho
väritti taivaan
Se meni. Kaikki meni. Työtkin meni. Viimein.
Kolme päivää yhdessä teki aika hyvää. Hieman raskasta, mutta kuitenkin sen arvoista. Harmittaa, kun tämä viikko alkaa taas näin kiireisesti. Annoin vähän periksi, lepäsin hetken, ja nyt olen taas nätisti aikatauluista myöhässä. Vain puolisentoista sataa sivua, mutta kuitenkin.
Ajattelin kirjoittaa perjantain adrenaliiniryöpystä jotain yhtä säväyttävää, mutta enpä sitten ehtinyt sitäkään. Harmi, kokemus oli yksi elämäni vahvimmista.
Huomenna on aika aloittaa miittipäivän valmistelut. Ilmoittautumisia ja sen sellaista. Odotan lauantaita innolla. Kolmen vuoden kulminoituma.
On
tyystin erilaista olla kiireinen vailla päämäärää
kuin tähdätä johonkin tiettyyn päämäärään.
Istun saunan lauteilla samalla tavalla hartiat stressistä kyyryssä
kuin monesti aikaisemminkin, mutta nytpä en pohdi elämän filosofiaa
tai suunnittele pelastautumisyrityksiä vaan pilkon töitäni
osiin.
Jokainen pieni osavaihe on askel lähemmäs harmoniaa. Pienistä osavaiheista voi muodostaa isompia kokonaisuuksia ja lopullinen - täydellinen - suoritus tarkoittaa sitä, että olen vihdoin lunastanut aikani hänen lähelleen. Loppujen lopuksi tylsistäkin asioista saa helvetin motivoivia kun osaa ajatella ne sopivalla tavalla.
Elämäni
ensimmäinen Provinssi oli melkoinen kokemus. Sinänsä
hieno matka päättyi typerästi helvetilliseen työrupeamaan,
mutta muuten kaikki menikin sitten paria riitaa lukuunottamatta kohtuullisen
hyvin.
Tällä viikolla pitäisi alkaa keskittymään koulutöihin vähän paremmin. Ensi viikkolla olisi tarkoitus panostaa niihin täysipäiväisesti ja perjantaina onkin sitten jo tentti. Ja lauantaina miitti. Wuhuu!
Tänäkään vuonna ei ole vielä tässä vaiheessa mitään suunnitelmia juhannukseksi. Tällä kertaa kyse lienee enemmänkin vaihtoehtojen paljoudesta kuin niiden puutteesta.
Pitkästä aikaa elokuvissa. Matrix Reloaded oli parempi kuin trailerin perusteella olisi kuvitellut, vaikka sekin piti jo katsoa moneen kertaan. Uskonto taitanee tämän myötä vain kasvaa...
Perjantai kolmastoista. Tilauksessa aurinkoa ja iloista festarimieltä. Juna Provinssiin lähtee muutaman tunnin päästä.
Jotenkin
levollinen olo. En tiedä johtuuko tämä paristojen litkimisestä,
unettomuudesta vai kummastakin, mutta on ihan hyvä fiilis kun ei tarvitse
enää näin lähdön kynnyksellä murehtia turhista.
Elämäni ensimmäinen Provinssi. Monet kerrat on tehnyt mieli mennä ja lähes yhtä monta kertaa on tullut seurattua tapahtumaa lehdistä ja mafialta jälkeenpäin. En edes tiennyt, että se pidetään Seinäjoella. Ihan kivaa, päästään Tiinan äidin luo asustelemaan ja nähdään varmaan tytön vanhoja kavereita. Hippivaatteet on vähän vaiheessa, mutta ”niitä saa kyllä sieltäkin”, tiesi rakkaani kertoa :)
Pohdiskelin yöllä taas vaihteeksi aikaa ja sen menemistä. Ystäviä ja sitä mitä oli joskus ennen. Ja mitä on nyt. Kevään aikana olen ehtinyt elämään rakastumista ja työhön juurtumista. Kontrastina kaikkiin edellisvuosien hurahduksiin tämä kevät on kyllä ollut elämäni parasta aikaa. Nyt odotan ehkä eniten jonkinlaista rauhoittumisen ja juurille palaamisen aikaa, hieman jarruttelua ettei käy kalpaten.
Ystäviä, merta ja kaikkea mahdollista kesähömppää. Sellaista lisää.
Aloitetaan festaroimalla.
Toisinaan on vaikea tietää kumpi on pahempaa; tekemisen puute vai se kun on liikaa tekemistä. Käytännössä koko viime kesä meni aikaa tappaessa. Päivät menivät jotenkin aivan liian tuskaisen hitaasti koko kesän siihen asti kun kuulin opiskelupaikan saamisesta. Nyt pelottaa, että kesä menee nopeammin ohi kuin koskaan. Toivottavasti ei.
Työkiireet alkavat jo masentaa. Nuku välillä äiti sanoi tänään kun kiirehdin suoraan töistä moikkaamaan pikaisesti Lauraa. Hän pääsi nyt pitkän odottelun jälkeen toiselle osastolle, jossa elämään yritetään saada vähän rytmiä ja sisältöä. Monen kuukauden jälkeen tuntuu vieläkin todella vieraalta, että pikkusisko on sairaalassa. Lupasin itselleni, että kun tämä työhässäkkä on ohi, järjestän enemmän aikaa myös muulle perheelle.
Vaan ei silti, kyllä sitä täytyy itseäänkin hoitaa. Vaikka en ole yhtään huolissani itsestäni. En osaa olla. Kunhan Tiinalla, ja meillä, on kaikki hyvin. Se on tärkeintä.
Psykosomaattista tai ei, tänään on särkenyt koko illan hammasta. Oikein niin kovaa, että poski tuntuu ihan jähmeältä. Leukaa jomottaa. Perhana.
Miitti jännittää. Vuosituhannen bileet.
Ystävämme Uninenn on tässä parin päivän aikana vastannut irkkiviihteestä. Hän on varma siitä, että nyt neljättä vuotta yhtäjaksoisesti käyttämäni nick onkin hänen omaisuuttaan :)
Sykerötiimimme kanavalta poimittua aitoa sitä itseään, suoraan lappeen Rannasta:
<Uninen^> Hei!
<Uninen^> ”Uninen”
<Uninen^> Et viittis antaa mulle mun nickkii?*** Uninen changes topic to 'ROTFL | <Uninen^> Et viittis antaa mulle mun nickkii?'
<Uninen^> Vai että tollee..
<Uninen^> Tosi aikuismaista suhtautumista..
<Uninen^> No.. Joskus buuttaat..
<Uninen^> Tai tiput..<Uninenn> http://www.ii2.org/user.php?nick=Uninen
<Uninenn> Ganstaat ja bangaat tääl mun nickkii botin ja jonkuu no-lifen kans.. ja sit et voi antaa sit mulle? Ainoo joka tietää sun olemassa olostas On toi Koch? :S
Erästä mukavaa saksalaistyttöä (joka ei ollut peelo) lukuunottamatta en ole pariin vuoteen näihin tapauksiin törmännyt. Irkki on onneksi siitä hyvä foorumi, että siellä toimii ignore. Peelot rules =)
Kesän aloittava festari on nyt turvallisesti takanapäin. Eilen iloittiin ryminällä. Rytäkästä sai osakseen niin festaroitsijat itse kuin uudenkarhea kamerakin. Suuremmilta murheilta onneksi vältyttiin.
Lievä post-rybb morkkis oli havaittavissa vielä illallakin, mutta turha tuommoisia enää miettiä. Hölmöltä tuntuu lähinnä se kun pitää hommata itsensä turhan usein siihen jamaan, että vain täydellinen nollaaminen tuntuu auttavan. Hieman kevyemmästä elämäntavasta saattaisi nauttia enemmän. Tai sitten ei.
Oli kyllä aika teini olo. Onneksi tässä iässä ei ole ihan pakko ollakaan vielä aikuinen. Ainakaan ihan joka päivä.
Postituslistalaisille luvassa lisää kuvia ja videomatskua heti kun ehdin tuuppia niitä verkkoon :)
Pääsimme sittenkin eilen juhimaan laiturifestaria. Sain Kalefotosta loistavaa asiakaspalvelua ja uuden digikameran suoraan paketista mukaan bileisiin. Tänään on ensimmäinen virallinen vapaapäivä ties kuinka moneen viikkoon. Kemopetrol ja The Crash odottaa samppiksella.
Zen Café heitti eilen upean keikan DBTL:n päälavalla. Toivottavasti tämäniltaiset bändit pystyvät samaan.
En ole kai koskaan elämässäni vielä tehnyt näin paljon töitä. Ja heti tuon kirjoitettuani muistin, että eihän siitä ole kuin muutaman kesää aikaa kun näin töihin hukuttautumisen ainoaksi tavaksi selvitä arjen murheista. Ainoa asia mikä siinä touhussa hukkui, oli se jokin sanoinkuvaamattoman kaunis asia, joka mulla ja Sallalla silloin oli. Palkkioksi hyvin onnistuneesta typeryydestä lunastin vielä syksyksi burnoutin, ikäänkuin pisteeksi i:n päälle.
Nyt tilanne on tyystin toinen. Hurahdin koulun myötä uudestaan mukaan työelämään ja keväällä aloitettu digikuvaprojekti on osoittautunut nuoren työurani mielenkiintoisimmaksi. Samaan aikaan kun liotan itseäni yhä enemmän uudestaan alkaneen työelämän kuvioihin, kohtaan elämäni naisen. Tyypillistä. Elleivät asiat ole liian huonosti, ne ovat liian hyvin. En kai koskaan ole kulkenut keskitietä yhtään missään asiassa.
Ja nyt kun asiat ovat liian hyvin, on liian kiire. Viimeisten päivien puserrus on ollut lievästi sanottuna järjetöntä. Projektin viimeisen vaiheen viimeinen välietappi siintää ärsyttävästi jo nenän edessä, mutta eteneminen tuntuu jatkuvasti tyssäävän mitä kummallisempiin ongelmiin. Vähän vähemmän perfektionisti olisi luovuttanut jo ajat sitten, muttakun tässä on vielä sekin aspekti, että yksikään pilkku ei saa lopullisessa toteutuksessa olla väärässä paikassa :)
En tiedä miten voisin koskaan korvata tällaista aikaa Tiinallekaan. En kai mitenkään. Ehkä saan mielenrauhan oppimalla kerrasta pitämään paremmin kiinni aikatauluista. Ehkä en.
Harmittaa kun päivät kuluu ihan hölmösti. Eilinen oli jossain määrin tärkeä päivä elämässäni kun ensimmäistä kertaa elämässäni jaoin kämppäni avaimen puolivirallisesti tytön kanssa. Taas askel lähemmäs parempaa elämää. Kuinka paljon haluaisinkaan tätäkin juhlistaa. Jos voisin.
Eilen
alkoi DBTL. Missasin senkin aika lahjakkaasti.
Teimme digikamerakaupan isän kanssa ja tähän liittyneen unohduksen
myötä minusta tuli muutamaksi päiväksi digikameraton.
Hassun outo olo. Harmittaa hieman kun vekslaus osui juuri DBTL:n ajalle, mutta
eipä sitä toisaalta olisi ehditty festaroimaankaan...
Menneitä
:
Toukokuu > Huhtikuu
> Maaliskuu > Helmikuu
>Tammikuu > Joulukuu
Lähetä palautetta! tai jupise Satumaahan! :)