Intohimoista

Tiina oli ehtinyt käyttäytyä hassusti viikon tai kaksi ennenkuin lopulta tunnusti vaivaantuneena: ”mä olen ihastunut yhteen poikaan”. Tapauksesta on aikaa ainakin vuosi, mutta se muistui mieleeni tänään.

Joskus kauan sitten olin vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta silloin yhtälön toisella puolella. Olin sinkku ja ihastuin tyttöön heti ensisilmäyksellä. Koko elämä meni ylösalaisin. Moraaliset valinnat oli helppo perustella itselleen sillä, että heidän suhteensa oli heikoissa kantimissa ja tyttö tunsi itsensä huonosti kohdelluksi. En ollut syrjähyppy vaan pelastaja. Tuo seikkailu päättyi ihan toisella tavalla kuin olisin halunnut, mutta se oli hyvin opettavainen. Kummallekin, luulisin.

Nykyinen suhteemme on ajautunut tilaan, joka ulkopuoliselle varmasti täyttäisi heikoissa kantimissa olemisen tunnusmerkit. Voin hyvin kuvitella kuinka helppoa hairahtuminen olisi sopivan tilaisuuden tullen. Silti, parinkin päivän erossa oleminen muistuttaa edelleenkin siitä kuinka voimakas side välillämme onkaan. Olen edelleen ihastunut häneen, vaikka se ei enää arjessa samalla tavalla näykään kuin pari vuotta sitten. Ihastus on vähitellen muuttunut rakkaudeksi.

Vaikka ihastus vaikuttaa monesti paljon intohimoisemmalta kuin pitkään kypsynyt rakkaus, siitä puuttuu syvyys ja elämä.

Sitäpaitsi ihastukset toimivat parhaiten mielikuvituksessa.