Yöelämää

Onnistun vain harvoin vuorokausirytmin kääntämisessä. Äiti on siinä mestari. On iltarytmi ja aamurytmi. Iltarytmi tuntuu luonnollisemmalta, aamurytmillä tuntuu usein saavan enemmän aikaiseksi. Ainakin virastoaikaan, mikä on joskus tärkeää.

Aikaisin aamulla heräämisessä on kyllä omat puolensa. Samalla tapaa kuin yön pimeässä häärääminen, aamun ensimmäisten auringonsäteiden havainnointi on sekin mukavaa. On mukava katsella kun maailma herää ympärillä.

Siitä ei silti pääse mihinkään, että olen yöeläin. Öisin on hiljaista ja hämärää. Täydelliset olosuhteet kaikenlaiseen luovaan toimitaan (kuten trumpetin soittoon). Yön hiljaisuus kestää kauemmin kuin aamun rauhallisuus. Tai siltä ainakin tuntuu. Uskon, että juuri siksi venytän mieluummin omat hetkeni iltaan kuin aamuun.