Floridan reissun muisteluillasta tuli unohtumaton

Floridan reissun muisteluillasta tuli unohtumaton. Näin elämäni ensimmäisen oopperaesityksen, joka oli loistava. Sen jälkeen tuntui vähän oudolta laittaa koostamaani örvellysvideo pyörimään, mutta yleisö onneksi piti näkemästään. Harmitti melkoisesti kun äänet olivat todella surkeat, mutta se, että parille kohtaukselle jopa taputettiin ja kiljuttiin, toi kyllä mukavat kiksit. Ei ihan huono aloitus elämäni ensimmäisen yli kymmenminuuttisen videon koostamiselle.

Olin varautunut iltaan alunperin niin, että bileet vaimenisivat joskus kahden aikoihin kun ensimmäinen jatkomestamme sulkeutuisi. No, eihän meitä saanut sieltä ihan suunnitellussa aikataulussa sieltä pois, ja kun saatiin, niin siirryimme vain kerrosta alemmas jatkamaan bileitä. Oli ihan sairaan kivaa ensimmäiset 10 tuntia.

Viimeinen (eli se muistikuvien kannalta ratkaiseva) tunti menikin sitten aika lahjakkaasti reisille. Join itseni liian humalaan (ts. tilaan missä ei itse tajua mistään mitään ja ympärillä olevat katsoo kulmien ali että katso nyt tuotakin) sillä lopputuloksella, että vasta parin puhutteluyrityksen jälkeen aloin hahmottamaan tilanteen. Muutaman vesilasillisen jälkeen iski valtava häpeä. En muista koska viimeksi olisi hävettänyt niin lujaa. Osin tietysti syystäkin, mutta tuossa tilassa kaikki reaktiot ovat aina täysin suhteettomia. Käppäilin kotiin kauniissa säässä apein mielin. Loppuilta olisi voinut mennä vähän fiksummin.

Tänään piti vähän miettiä ja suhteuttaa asioita. Tiina ei ymmärrettävästi ollut kovin iloinen sekoilustani, mutta tuli silti hyvä olo siitä, että ei ollut liian vaikeaa olla rehellinen.

Illalla oli hermostunut olo, joten lähdin ulos. Kävin ensimmäisen kerran elämässäni yksin elokuvissa. V for vendetta oli aivan loistava pätkä. Siinä oli juuri tarpeeksi hyvää fiilistä, jotta sai ajatukset taas rateilleen.

Olen tainnut ainakin vähän oppia olemaan rypemättä huonoissa fiiliksissä, mikä on helvetin positiivinen asia. Vielä kun oppisi olemaan luomatta niitä ylipäätään.